Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Tämä kevät on mennyt jotenkin taas tosi nopeasti. Olen saanut keskittyä ihmeenkin hyvin töihin päivisin ja jaksanut erityislapsiarjen haasteissamme – ehkä paremmin kuin aikoihin? Kiittää saanen parempia yöunia verrattuna moniin viime vuosiin. Erityisemme pitää hereillä edelleenkin öisin, mutta vähän harvemmin onneksi nykyään. Ja ehkäpä kaikki hyvinvointi-ruokavalioremontti -hössötykseni viime kuukausina on alkanut kantaa hedelmää. Lasten – …
Tällä viikolla vanhin poikani täyttää 20 vuotta! Huomaan kysyväni itseltäni saman kysymyksen kuin silloin, kun hän oli vastasyntynyt: Teenkö minä kaiken oikein? Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, vaikka se tuntuu yhdeltä hujaukselta. Siihen mahtuu vauva-arjen onnea ja sumua, valvottuja öitä, uhmaikää (noh, meillä ei tätä hirveästi ollut), koulun alkuja, murrosiän hiljaisuuksia ja niitä hetkiä, kun …
Elämä ei pysähdy, vaikka kaikki ei mene niin kuin suunnitteli. Kun meistä tulee vanhempia, meillä on monenlaisia odotuksia. Me kuvittelemme ensiaskeleita, puheensorinaa, päiväkotiin lähtöjä ja uusia ystäviä. Kuvitelmissa elämä etenee tutulla polulla, sellaista tavallista reittiä, jota moni muu näyttää kulkevan. Mutta entä jos elämä päättääkin toisin? Meidän perheessämme se teki niin. Kaksplussan haastattelussa kerroin meidän …
Törmäsin juuri somessa jälleen keskusteluun, jossa vanhempia syyllistettiin siitä, että he seuraavat lastensa sijaintia, rajoittavat rahan käyttöä tai haluavat tietää, kenen kanssa lapsi liikkuu. Väitettiin, että tällainen kontrolli estää lasta oppimasta vastuullisuutta ja itsenäisyyttä. Anteeksi vaan, mutta tuohan on ihan sekopäinen ajattelutapa. Sano sitten vanhaksi tai kalkkikseksi tai miksikähän nyky ”nuoret” vanhemmat voisi jo itseäni …
Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti. Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä vuosikymmenet ja aina äitienpäivän lähestyessä sekä isoina juhlapyhinä muistot tulvivat …
Siinä hän seisoi, valomiekka kädessä ruskeassa kaavussa. Esikoiseni, valmiina lähtemään penkkariajelulle kaupunkia kiertämään. Hän oli valinnut asukseen Obi-Wan Kenobin – viisas jedimestari, rauhallinen ja jalat maassa. Hetken mietin, olisiko ehkä pitänyt huolestua. Oliko tämä jokin hienovarainen viesti minulle? Että tässä nyt seison, äiti, muuttumassa hitaasti viisaaksi aikuiseksi, jolla on mielipiteitä mutta ei enää sitä samaa …
Lomaa on vielä reilu viikko, ja arki pitäisi aloittaa kohta. Olen niin väsynyt, että kahvinkeitin tuntuu olevan ainoa asia, joka saa minut toimimaan.. no ei oikeastaan sekään.
Luin jutun vanhemmista jotka ovat väsyneet yhden lapsen hoitamisen kanssa. Pakko sanoa että ensireaktioni oli apua…🙈 En voi olla hämmentymättä. En ole mikään superäiti itsekään millään tavalla mutta ..silti?! Yhden lapsen vanhemmilla on nykyään käytössään enemmän resursseja kuin koskaan: mahdollisesti etätyömahdollisuudet, vertaistukiryhmät, päiväkoti ja muut lastenhoitopalvelut, monipuoliset neuvolapalvelut, maksuttomia ja maksullisia kerhoja ja harrastuksia.. Ja …
Elän tällä hetkellä kahdenlaista vanhemmuuden aikajaksoa päällekkäin. Vanhemmat lapset ovat molemmat omanlaisensa itsenäistymisen aikajanalla, toinen juuri täysikään päässyt ja toinen yläasteella. Huomaan yhtäkkiä kuinka meillä on kovin tyhjää ja hiljaista viikonloppuisin molempien viilettäessä toisinaan yhtäaikaa kavereiden kanssa jossain. Jonkinlainen pieni haikeus hakeutuu mieleen kun mitä vain ohjeistan ja huolehdin, niin saan kuulla ’joojoo, mä osaan …
Meillä selvät rajat lasten elämässä ovat olleet aina osa arkeamme. En tarkoita, että olisimme vaatineet täydellisiä aikatauluja ja arkirytmiä vastasyntyneestä saakka – ei sinne päinkään! Ja rajoillakin tarkoitan siis ennemminkin päätöksiä ja niissä pysymistä. Olen ehkä lepsuin äiti ikinä pitämään omia rajojani, niin että mentäisiin aina jonkun tietyn kaavan tai kellon mukaan. Vauva- ja taaperovaiheessa …
”Viesti Wilmasta” lukee taas puhelimen näytön yläreunassa. Juuri kun sain lähetettyä lapset kouluun ja istahdettua aamukahvin ja työkoneen ääreen. Tunnen kuinka verenpaine rinnassa läikähtää ja vedän syvään henkeä, mitähän nyt taas?! Unohtunut läksy, välineet, liikunta vaatteet vai mikä? Huonon äidin syndrooma nostaa päätään. Taas minä unohdin lukea Wilmaa. Ihan kuin arjessani ei olisi muuta muistettavaa! …
Mitä on hyvä vanhemmuus? Ehdottomat tiukat rajat ja säännöt, lapsi kasvaa omalla painollaan miten hän haluaa vai rajoja rakkaudella? Tapoja kasvattaa on niin monia ja kaikilla on omasta persoonastaan ja elämänkokemuksestaan ja kumpuava tapa olla vanhempi.