”Viesti Wilmasta” lukee taas puhelimen näytön yläreunassa. Juuri kun sain lähetettyä lapset kouluun ja istahdettua aamukahvin ja työkoneen ääreen. Tunnen kuinka verenpaine rinnassa läikähtää ja vedän syvään henkeä, mitähän nyt taas?! Unohtunut läksy, välineet, liikunta vaatteet vai mikä? Huonon äidin syndrooma nostaa päätään. Taas minä unohdin lukea Wilmaa. Ihan kuin arjessani ei olisi muuta muistettavaa! […]
vanhemmuus
Mitä on hyvä vanhemmuus? Ehdottomat tiukat rajat ja säännöt, lapsi kasvaa omalla painollaan miten hän haluaa vai rajoja rakkaudella? Tapoja kasvattaa on niin monia ja kaikilla on omasta persoonastaan ja elämänkokemuksestaan ja kumpuava tapa olla vanhempi.
Näin onnistuin itse yhdistämään työn, lapset ja kodin.
Kaikki mitä luulin tietäväni erilaisuudesta ja erityisyydestä sekä itsestäni, on mennyt uusiksi. Tähän lauseeseen voi hyvin kiteyttää sen, mitä viimeiset neljä vuotta ovat tehneet minulle.
Nimittäin lasten kaverit ja heidän kyläilyt. On ihanaa kun lapsilla on kavereita, niin kuuluukin olla. On ihanaa että he viettävät vapaa-aikanakin aikaa yhdessä.
10 asiaa, joista huomaan olevani myös teinien äiti.
Näin äitienpäivän kynnyksellä mieleen pärähti tämä pohdinta, että millainen äiti itse olen ja olenko sellainen äiti, joka haluaisin olla? Mikä on hyvän äidin määritelmä?
Omalla kohdallani vanheneminen näkyy ja tuntuu muutamissa arkisissa asioissa sekä selkeästi mielenkiinnon kohteiden muuttumisessa, kun vertaa tilannetta nuoruuteen jonka määrittelen tässä olemaan nyt suurin piirtein sitä aikaa, ennen kuin olin 30-vuotias.
Mitä vain poikien äitinä oleminen on verrattuna tyttöjen äitinä olemiseen?