Tänään aika pysähtyi pojan sängyn äärelle. Siihen kohtaan, jossa köllöttelin suurimman osan päivästä erityisen poikamme vieressä.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Tänään aika pysähtyi pojan sängyn äärelle. Siihen kohtaan, jossa köllöttelin suurimman osan päivästä erityisen poikamme vieressä.
En herännyt tänään erityisen onnellisena. En myöskään väsyneempänä kuin yleensä. Aamu oli ihan tavallinen – sellainen, jollaisia suurin osa päivistä on. Ja silti jossain ensimmäisen kahvikupin ja arkisen hässäkän välissä tajusin: kaikki on juuri nyt hyvin. 1. Vaihtelevat päivät Niin.. flunssaa, vauhtia ja tilanteita kyllä – mutta jotenkin tykkään kun elämässä sattuu ja tapahtuu. Silloin …
Et ole huono ystävä. Mutta olet todennäköisesti unohtanut jonkun tärkeän. Niin minäkin.
Nyt tulee kertomus kodista, joka räjähti. Ei kirjaimellisesti (onneksi), vaan sillä tutulla tavalla, joka alkaa yhdestä kasasta ja päättyy siihen, että katsoo ympärilleen ja miettii: miten tähän oikein päädyttiin?
Tällä viikolla vanhin poikani täyttää 20 vuotta! Huomaan kysyväni itseltäni saman kysymyksen kuin silloin, kun hän oli vastasyntynyt: Teenkö minä kaiken oikein? Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, vaikka se tuntuu yhdeltä hujaukselta. Siihen mahtuu vauva-arjen onnea ja sumua, valvottuja öitä, uhmaikää (noh, meillä ei tätä hirveästi ollut), koulun alkuja, murrosiän hiljaisuuksia ja niitä hetkiä, kun …
Minulle yrittäjyys ei alkanut rohkealla irtiotolla, vaan hiljaisina iltoina ja viikonloppuina. Vähitellen, kokeillen ja omaa arkea kuunnellen. Juuri näin moni löytää tänä päivänä lifestyle-yrittäjyyden – tavan yhdistää oma intohimo, vapaus ja lisätulot kevytyrittäjyyden kautta.
En nukkunut yöllä juuri lainkaan. Kova flunssa piti hereillä, pienin poika itkeskeli omaa oloaan ja ajatukset pyörivät päässäni tauotta, kuin niilläkin olisi ollut kiire johonkin, minne en ollut todellakaan menossa. Keho oli väsynyt, mutta mieli ei suostunut sammumaan, vaikka jo eilen päätin lepääväni tänäänkin olon pysyessä kurjana. Koko perhe on flunssassa Kaikki meillä ovat nyt …
Olen 43-vuotias äiti, jonka viikon suurin ilonaihe on kaksi lihaskimppua hakkaamassa toisiaan elokuvassa.
Edellisistä rippijuhlista on kohta viisi vuotta. Tuntuu yhtä aikaa siltä kuin siitä olisi ikuisuus, ja siltä kuin se olisi ollut vasta hetki sitten. Elämä ehti siinä välissä tehdä tehtävänsä: arki pyöri, lapset kasvoivat, ja viime kesänä järjestimme vanhimman pojan ylioppilasjuhlat. Ne olivat isommat kuin nämä tulevat rippijuhlat, ja ehkä juuri siksi tulevien rippijuhlien järjestäminen tuntuu …
Jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä “melkein tavallista”, sinne aikaan jolloin nuorimmaisemme ei ollut vielä syntynyt. Haluaisin todella sivistää tuon aikaista itseäni enemmän erilaisuudesta ja ennen kaikkea siitä, ettei tuntematonta tarvitse pelätä liikaa koskaan. Tiedän että mikään järkipuhe nuoremmalle minälleni ei olisi karsinut kaikkia pelkoja ja sitä hysteriaa pois, mitä …
Oi miksi arkielämä annat justiin silloin unettomuutta, kun eniten odotan muuta? Juuri silloin, kun tunnen vähemmän stressiä, ja kun elämä soljuu muuten mukavasti eteenpäin? Jotkut viisaat väittää, että elämässä vallitsee aina vastavoimat – oli se sitten hyvä ja paha, yin ja yang tai mikä ikinä. Onko siis niin, että koskaan ei voi olla niin hyvää, …
Lapsen synttärikakun ei tarvitse olla leivontataidonnäyte. Usein riittää yksi hyvä idea ja kakku, joka on muuten mahdollisimman helppo toteuttaa. Tässä meidän kakussa joka loihdittiin jo joitain vuosia sitten, koko juttu oli teemassa – mistä lapsi pitää. Silloin kuumin juttu oli Youtube-videoiden katselu ja omasta kanavasta haaveilu.. ja siitä se ajatus sitten lähti. Pohjana valmis kaupan …