En nukkunut yöllä juuri lainkaan. Kova flunssa piti hereillä, pienin poika itkeskeli omaa oloaan ja ajatukset pyörivät päässäni tauotta, kuin niilläkin olisi ollut kiire johonkin, minne en ollut todellakaan menossa. Keho oli väsynyt, mutta mieli ei suostunut sammumaan, vaikka jo eilen päätin lepääväni tänäänkin olon pysyessä kurjana.
Koko perhe on flunssassa
Kaikki meillä ovat nyt sellaisessa kunnossa, jossa mikään ei ole varsinaisesti katastrofi, mutta mikään ei ole myöskään hyvin.
Pienin poika jäi kotiin koulusta, koska hän oli niin räkäinen, että räkävana kirjaimellisesti piirtyy lattiaan hänen perässään.
Tiedät sen hetken, kun katsot lasta ja toteat, ettei tästä koulupäivää tule tsemppaamalla, hyvällä tahdolla tai yhtään millään. Ei edes vähän ’salaa’ lääkitsemällä (olen lukenut että sellaistakin jotkut vanhemmat tekee 🤭).
Kun maanantaiaamu alkaa liian aikaisin
Puoli seitsemän aikaan aamulla nousin ottamaan lääkettä. Silmät sikkurassa, keho puoliksi sumussa. Samalla mies oli lähdössä töihin.
Ulkona −24 astetta pakkasta.
Ja tietenkin juuri silloin tapahtui se, mitä ei pitäisi tapahtua silloin, kun kaikki on jo valmiiksi vinossa. Auto ei käynnisty – tietenkään. Se uudempi ja parempi auto. Se, joka oli ollut lämmityksessä ja se, johon luotetaan. Ei pihaustakaan.
Akku ilmeisesti tyhjä, seurauksena hetken täysi stoppi. Mitä nyt? Miten tästä eteenpäin? Lopulta meidän vanhempi auto – se, johon ei enää varsinaisesti luoteta varsinkaan pitkillä matkoilla – päätti käynnistyä kylmänä. Vaikka apukuskin ovi ei sitten auennutkaan.
Maanantai tarjoaa arkista ironiaa parhaimmillaan
En tiedä myöhästyikö mies töistä lopulta. En tiedä, oliko tämä nyt vain pieni viivästys vai yksi niistä aamuista, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa, mutta tiedän tämän.
Istun nyt keittiössä. Juon kuumaa vettä, toivoen että hengitys kohta kulkee paremmin ja tukkoinen olo väistyisi hetkeksi jotta voisin vielä jatkaa unia tänä aamuna. Keskimmäinen poika herää – ihmeiden ihme ajoissa herätyskelloon ja on saman tien pukeissa. ”Olipa hyvin nukuttu yö” hän toteaa.
Jepjep. Omat silmäni ovat kirjaimellisesti ristissä, päässä humisee. Veljeni, jota en ole nähnyt yli puoleen vuoteen olisi tänään lähellä, käymässä meidän kaupungissa. Nyt minulla ei ole autoa millä lähteä, ja olen jumissa muutenkin flunssatilanteen takia.
Kun paska maanantai vain on paska maanantai
Tästä ei tullut selviytymisopasta tai vinkkilistaa parempiin aamuihin. Ei todellakaan “ajattele positiivisesti” -kirjoitus tällä kertaa.
On vaan todettava että paskoja maanantaita on olemassa kaikilla. Useimmiten ne alkavat liian aikaisin, jatkuvat liian raskaasti ja päättyvät vasta joskus, kun päivä vihdoin antaa periksi.
Jos sinulla on tänään huono maanantai, et ole yksin. Jos et jaksa vielä ajatella iltapäivää, se on ihan ok.
Ajatellaan niin, että huomenna tämäkin koettelemus on taas ohi! Tiistait ovat toivoa täynnä.👍🏼
