Kuvittelin, että hiihtoloma tarkoittaisi hitaita aamuja. Sellaisia, joissa kukaan ei tarvitse minua ennen yhdeksää.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Kuvittelin, että hiihtoloma tarkoittaisi hitaita aamuja. Sellaisia, joissa kukaan ei tarvitse minua ennen yhdeksää.
En ole aloittanut dieettiä, enkä ole kuurilla. Enkä oikeastaan laihduttamassa. Sanotaan tätä kokeiluksi joka on osa tavoitettani päästä kuntoon omin voimin. Sellaisen rauhallisen ja vähän nöyrän kokeilun, jossa päätin vihdoin kuunnella sitä, mitä kehoni on yrittänyt sanoa jo vuosia – erityisesti vatsani. Sappivaivat arjessa – millaista on elämä ilman sappirakkoa? Minulta poistettiin sappirakko kaksi vuotta …
Kuinka monta flunssaa, vatsatautia ja valvottua yötä mahtuu yhteen alkuvuoteen? Meillä vastaus tuntuu olevan: riittävästi. Ja silti – jossain tämän kaiken keskellä huomaan ajattelevani pääsiäistä.
“Bikinikuntoon kesäksi” – joka kevät sama lause. Mieluummin oikeasti parempi kunto!
Ensi viikolla on hiihtoloma. Lapset ovat kotona. Mies on töissä. Ja minä… myös töissä, ja kotona äitinä yhtäaikaa.
Kuinka monta hupparia pitää kadota ennen kuin äiti ryhdistäytyy?
Kehitysvamma estää joskus kertomasta sen kaikkein tärkeimmän: mihin sattuu, kuinka paljon ja millainen olo on.
Lapsena ystävyys syntyi hetkessä. Aikuisena se vaatii rohkeutta, ja valintoja.
Kun kuulin, että laskettu aika osuisi 13. perjantaille, joku vitsaili epäonnesta. Minä en nauranut – enkä pelännyt. En vielä silloin tiennyt, että juuri siitä päivästä tulisi yksi elämäni onnellisimmista.
Me kaikki ollaan kummallinen yhdistelmä ääretöntä ja arkista. Tässä kymmenen asiaa minusta – ei suuria saavutuksia, vaan pieniä yksityiskohtia, jotka oikeasti kertovat, kuka olen.
Juuri kun luulin, että selvisimme – tuli sähkölasku On olemassa sellainen hetki ruuhkavuosissa, kun kaikki tuntuu hetken aikaa… tasaiselta. Se hetki ei useinkaan kestä silti kauan – ehkä päivän? Viime viikot ovat olleet meillä aikalailla sairastelun ja kaikenlaisen edes takaisen säntäilyn sävyttämiä. Flunssaa, vatsatautia, niitä öitä kun kukaan ei oikein nuku ja päiviä.. ei puhuta …
Jos CV kertoisi koko totuuden ihmisestä, siinä olisi paljon sellaista, mitä en osaisi nimetä ammattikielellä. Asioita, jotka ovat syntyneet vähitellen – pakosta, elämän kokemuksesta, rakkaudesta ja siitä, ettei vaihtoehtoja ole aina ollut.