Skip to content

Heidi Halonen | Digiäidin elämää etätyön, kodin ja perheen pyörteissä

Mistä voimaa arkeen talvikaamoksessa?

Olen tässä viime aikoina hehkuttanut kovasti siitä, miten ihana talvi nyt on! On LUNTA pitkästä aikaa moneen vuoteen sillä tavalla, ”kunnolla”, ja sitä ihanuutta on kestänyt jopa kauemmin kuin yhden viikon!:D

Mutta, ei niin ihanaa ettei jotakin kurjaakin. Onko olemassa sitten todella talvikaamoskin? Onhan sitä kuultu Lapin kaamoksista, mutta entä sellainen mielen valtaava talvikaamos? Olen aiemmin pohtinut tätä kaamosmieltä, ja hetken se jo tuntuikin helpottavan kun lumisateet alkoi, mutta palasi jostakin pian takaisin!

Mistä saisi voimaa kaamosväsymykseen?

Mistä sen talven taian löytäisi uudelleen? Ehkäpä mielen vetää väsyneeksi liika määrä työtä ja se ikuisuusongelmani, että töistä on niin vaikea päästää irti kokonaan ajatustasolla, jos jokin asia on jäänyt kesken.

Oikeastaan tällä hetkellä ei ole ”liikaa” töitä, vaan juuri sen verran mikä on ihanteellista, mutta oma aikani on niiin kortilla kotiäitinä ollessa. Arki on aikamoista tasapainoilua sen suhteen, että saa huomioitua kaikki ympärillä olevat perheen jäsenet, sekä työnantajien että asiakkaiden tarpeet.

Miksi aina ääripäästä toiseen?

Oletko huomannut samaa, että asioiden määrä elämässä on usein ”liian vähän” tai ”liikaa”? Esimerkiksi työmäärän suhteen! Silloin kun on hiljaista ja töitä vähän, niin todella on h i l j a i s t a. Ei uusia projekteja, tarjouspyyntöjä, tehtäviä, ei niin mitään vaikka kuinka yrittäisi. Sitten kun ”et yritä mitään”, niitä töitä alkaakin yhtäkkiä sataa lisää ja lisää ja pian olet ylirasittunut työn määrästä! Kuten tällä hetkellä. Aina on liikaa tai vähän!

Sama juttu vaikkapa tämän talven kanssa.. ”Tarpeeksi” lunta ei voi olla, kun se on liian vähän tai liikaa. ”Liikaa” kuulee usein omakotitalojen omistajien suusta!

Kaamosväsymys on todellinen juttu

Duodecim-lehden jutun mukaan kaamosväsymys on vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö, johon liitty liikaunisuus, ruokahalun kasvaminen ja painonnousu. Virallinen hieno nimi on ”Winter seasonal affective disorder, winter-SAD”!

Ainakin liikaunisuuden tunnistan itsessäni, koska aamuisin todella harvoin on tunne, että olisin nukkunut tarpeeksi! Kaamosmieltä pitäisi saada hoidettua mm. kirkasvalolla. Juttua lukiessani hoksasin, että meiltähän löytyy kirkasvalolamppu, jota ei ole oikeastaan käytetty ikinä! Nyt se täytyykin kaivaa esiin ja ottaa käyttöön. Miksi ihmeessä ei?! Katsotaanpa jos auttaa! Auringonvalosta olisi apua (eli ulkoilusta – helppo ratkaisu?) mutta, sitä on harvoin tarjolla ja jos joskus aurinko paistaakin päivällä, niin silloin olen aina kiinni töissä! Näin se vaan menee, enkä varmaan ole yksin asian kanssa.

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *