Kuvittelin, että hiihtoloma tarkoittaisi hitaita aamuja. Sellaisia, joissa kukaan ei tarvitse minua ennen yhdeksää.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Kuvittelin, että hiihtoloma tarkoittaisi hitaita aamuja. Sellaisia, joissa kukaan ei tarvitse minua ennen yhdeksää.
En herännyt tänään erityisen onnellisena. En myöskään väsyneempänä kuin yleensä. Aamu oli ihan tavallinen – sellainen, jollaisia suurin osa päivistä on. Ja silti jossain ensimmäisen kahvikupin ja arkisen hässäkän välissä tajusin: kaikki on juuri nyt hyvin. 1. Vaihtelevat päivät Niin.. flunssaa, vauhtia ja tilanteita kyllä – mutta jotenkin tykkään kun elämässä sattuu ja tapahtuu. Silloin …
Tällä viikolla vanhin poikani täyttää 20 vuotta! Huomaan kysyväni itseltäni saman kysymyksen kuin silloin, kun hän oli vastasyntynyt: Teenkö minä kaiken oikein? Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, vaikka se tuntuu yhdeltä hujaukselta. Siihen mahtuu vauva-arjen onnea ja sumua, valvottuja öitä, uhmaikää (noh, meillä ei tätä hirveästi ollut), koulun alkuja, murrosiän hiljaisuuksia ja niitä hetkiä, kun …
Oi miksi arkielämä annat justiin silloin unettomuutta, kun eniten odotan muuta? Juuri silloin, kun tunnen vähemmän stressiä, ja kun elämä soljuu muuten mukavasti eteenpäin? Jotkut viisaat väittää, että elämässä vallitsee aina vastavoimat – oli se sitten hyvä ja paha, yin ja yang tai mikä ikinä. Onko siis niin, että koskaan ei voi olla niin hyvää, …
Tämä teksti kertoo niistä asioista, joihin lapsen kehitysvamma piirtää rajan – ja siitä, miltä se tuntuu äidin sydämessä.
Kun saimme erityislapsen, joka ei ole oppinut puhumaan, maailma alkoi vähitellen avautua aivan toisenlaisena kuin olin kuvitellut. Sanojen tilalle tulivat eleet, ilmeet ja omanlaiset ääntelyt – ja niistä muodostui kokonainen kieli, joka ei näy sanakirjoissa, mutta tuntuu syvällä. Perheemme on oppinut virittäytymään jotenkin ihan uudelle taajuudelle. Sellaiselle, jossa ymmärretään ilman sanoja. Aluksi se oli hapuilevaa, …
Täytän tänään 43 vuotta. En tunne itseäni vanhaksi, mutten enää nuoreksikaan. Tunnen itseni lähinnä ihmiseksi, joka on elänyt tarpeeksi kauan ymmärtääkseen, ettei kaikkea tarvitse ehtiä, eikä kaikkea tarvitse jaksaa. Osaan rakastaa itseä ehkä paremmin. 43 vuotta ei tuo enää ikäkriisiä, mutta tulevaisuudessa joku isompi ikä voi toki niin vielä tehdä. Se tuo kummallista rauhaa. Sellaista, …
Puoli vuotta. Kun mietin tuota aikaa, se tuntuu sekä liian lyhyeltä että yllättävän pitkältä ajalta. Aika on mennyt hämmentävän äkkiä. Päivät ovat täyttyneet perusarjesta, rutiineista, lasten aikatauluista, töistä ja niistä pienistä asioista, jotka pitävät elämän liikkeessä, vaikka jonkun elämä on päättynyt. En ole jäänyt paikalleni tai pysähtynyt pitkäksi aikaa. En koe surreeni pitkään. Ainakaan sillä …
Herään arkiaamuisin nykyään noin puoli seitsemältä. Herätyskello ei soi varmaan ikinä ilosta – mutta se on hetki, jolloin talo on vielä hiljainen. Ennen pienimmän pojan koulunalkua heräsimme vasta kahdeksalta, mutta nyt taksikuljetuksen ja pidemmän koulumatkan myötä aamumme ovat aikaisempia. Ennen kuin pojan aamutoimet alkavat, ehdin rauhassa tehdä omat aamutoimet ja keittää kahvin. Jos vaan ehdin, …
Päätin jakaa oman sektiokokemukseni uudelleen. Kirjoitin tästä alun perin vuosia sitten, mutta koen, että kokemukset – myös harvinaisemmat – ansaitsevat tulla kuulluiksi silloin, kun joku etsii tietoa ja vertaistukea.
Pysähdyin pohtimaan aikaa ennen lapsia. Mihin aika kului silloin kaksikymppisenä? Mikä on käytännössä eri tavalla nyt? Löysin viisi kohtaa jotka pätevät aika varmaan kaikkiin lapsiperheisiin ja heidän tavalliseen arkeen. Suhtaudu huumorilla:)
Oletko äiti, joka haluaisi tehdä töitä kotoa käsin? Ehkä haluat olla enemmän läsnä lapsillesi, säästää rahaa ja aikaa tai nauttia joustavammasta aikataulusta. Tai ehkä olet kyllästynyt nykyiseen työhösi ja kaipaat vaihtelua, ja että saat itse vaikuttaa enemmän siihen mitä ja milloin teet. Mikä tahansa syy onkin, kotona tehtävät työt äideille ovat mahdollisia ja monipuolisia. Kun …