Kun ”oma aika” on 15 minuuttia kaupassa

Nykyään puhutaan valtavasti omasta ajasta. Kun katsoo somea, oma aika kuvataan usein tyttöjen iltoina, pitkinä joogaretriitteinä tai viikonloppureissuina ilman perhettä. Itselläni se oma aika on nykyään melkein tässä: 15 minuuttia yksin ruokakaupassa pohtimassa seuraavien päivien ruokalistoja. Jos aletaan oikein pilkkua viilaamaan, enpä tiedä onko minulla mitään muutakaan omaa aikaa – ellei työhön uppoamista tai viittä …

Mistä asiasta sinä annat periksi lapsillesi useimmiten?

Meillä se on nykyään menot ja tulot perheen teinin kanssa. Ja sanon ”nykyään”, vaikka todellisuudessa sama ralli käytiin jo sen vanhemman kanssa, joka on teini-ikänsä jo ohittanut. Luulisi, että tässä olisi jo konkari, mutta ei. Montakohan kertaa olen jo tälläkin viikolla sanonut sen legendaarisen lauseen: ”Nyt pysyt kotona ainakin viikon etkä mene minnekään!” Tämä uhkaus …

Mitä stressi oikeastaan on – ja miksi en enää stressaa kuten ennen?

Tänään työtuttuni soitti minulle ja kysyi heti puhelun alkuun: Mitä kuuluu? Jostain syystä tämä kysymys saa minut lähes aina hieman hämilleni, vaikka sehän on maailman tavallisin kysymys. Small talkia, johon kai kuuluisi vastata reippaasti, että hyvää, mitäs sinulle? Minä alan kuitenkin miettiä. Mitä minulle oikeastaan kuuluu? Mitä tästä kaikesta pitäisi tiivistää juuri tähän hetkeen? Ja …

Ajatuksia elokuusta

Kesälomakuukaudet hujahtivat ohi silmänräpäyksessä taas. Siis lasten, koululaisten kesäloma – ihan kuin itselläni yrittäjänä olisi jotain todellista lomaa! Vaikka kesä on mennyt toisaalta tosi nopeasti, jotenkin tuntuu ettei se tänä vuonna haittaa. Yleensä olen ollut heinäkuun lopussa melkoisen ahdistunut enemmän tai vähemmän siitä että kohta ne lasten kouluaamut taas alkaa, pitää herätä aikaisin ja olla …

Pitkään nukkuminen tuntuu kesällä oikealta ratkaisulta – mutta miksi olo ei silti parane?

Kesä. Ei herätyskelloa. Ei kiirettä. Jostain syystä olen rakentanut mielessäni ajatuksen, että juuri tältä palautumisen kuuluu näyttää. Lapsilla on kesäloma, joten minäkin annan itselleni luvan nukkua pitkään. Ajattelen joka kesä samalla tavalla: nyt ei tarvitse elää kello kaulassa. Nukun aamulla niin pitkään kuin väsyttää, jotta jaksaisin paremmin päivän. Silti huomaan vuodesta toiseen miettiväni samaa asiaa. …

Voiko kodin energia oikeasti vaikuttaa arkeen?

Onkohan fengshuissa sittenkin jotain perää? En ole koskaan ollut mikään sisustusintoilija, siivousintoilusta puhumattakaan. En osaa kertoa, mihin sohvan pitäisi osoittaa tai minkä värinen matto houkuttelee vaurautta. Enkä ole koskaan järjestellyt kotiani kompassin kanssa. Mutta… Kerta toisensa jälkeen huomaan saman ilmiön. Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan, yrittäjänä sähköposti hiljenee tai ajatukset vain pyörivät kehää, minulle tulee …

Kun poikanen lentää pesästä

Tämän kesän olen tunnustellut paljon tuntojani liittyen uuteen vaiheeseen meidän elämässä; kun vanhin lapsista muuttaa omaan kotiin. Ajatukseni ovat olleet kaikkeen liittyen melko sekaisin siitä lähtien, kun vanhin pojista keväällä ilmoitti saaneensa opiskelupaikan ja että aikoo ottaa sen nyt vastaan – ja muutto olisi edessä. Mitäpä minä, toiminnan ihmisenä ja ikuisena suunnittelijana teen siinä muutakaan, …

Rippijuhlien menu, ja mitä siitä taas opin

Vietimme läheisimpien sukulaisten ja tuttavien kesken perheemme toisia rippijuhlia pari viikkoa sitten. Tällä kertaa rippijuhlat pidettiin vuokratiloissa, juhlatilana toimi paikallinen Keikyän Vanha Meijeri, joka tarjoaa aivan ihastuttavat puitteet kesäisillä pienille tilaisuuksille. Koko päivä meni todella hyvin – juhlatilat olivat todella kauniit ja sää antoi jotakuinkin parastaan – tai miten sitä nyt kuvailisi kun Suomen kesä …

Nelikymppinen – varo tätä ;)

Neljänkympin kriisi vai neljäkympin villitys? Pitäisikö nelikymppisenä ylipäätään tapahtua jotakin omassa mielessä? Kehossa ainakin tapahtuu, tai yrittää tapahtua – sen voin jo kertoa tämän vuosikymmen-etapin parilla vuosilla ylitettyäni. Tunsin aika pitkälle 40-vuotiaaksi asti, etten ole vanhentunut mieleltäni juurikaan verrattuna jonnekin vajaa 30-vuotiaaseen minään. Ihmettelinkin moneen otteeseen, että miltä se niin sanottu aikuistuminen oikein tuntuu, kun …