Jos sulla ei muuta tekemistä ole… Moni on kuullut tämän lauseen. Se lipsahtaa suusta usein huumorilla, mutta sen sävy jää ilmaan: vapaa-aika pitäisi käyttää hyödyllisesti, mieluiten jonkun muun hyväksi.
Tuntuu kuin elämässä ei saisi olla tilaa täysin omalle ajalle, tekemiselle – tai tekemättömyydelle. Jos sanot, että sinulla on vapaa hetki tai vapaa päivä, joku keksii heti ehdotuksen: “tuu auttaa tässä”, “katso samalla tämä juttu” tai “kun sulla kerran ei ole muuta tekemistä…”
Ongelma ei ole siinä, etteikö toisten auttaminen olisi tärkeää
Ongelma on siinä, että vapaa-ajasta tulee helposti muiden käsissä resurssi, jota ei saa käyttää vapaasti itse. Ja silti juuri se tekee vapaa-ajasta arvokasta: sen pitäisi olla aikaa, jolloin ei tarvitse perustella tekemisiään tai tekemättömyyttään kenellekään.
Meillä on vahva kulttuuri, jossa tekeminen ja hyödyllisyys ovat hyveitä. Lepo tai ”turha” olemisen hetki tuntuu helposti laiskottelulta. Mutta mitä jos tekemättömyys ei olisikaan hukkaan heitettyä, vaan juuri se, mikä antaa voimaa kaikkeen muuhun?
Vapaa-aika on tärkeää siksi, että se on vapaata. Ei siksi, että sen aikana voi tehdä muiden to-do-listoja, vaan siksi että se on hengähdys, omaa aikaa, mahdollisuus palautua ja olla olemassa ihan vain itselleen ja läheisilleen.
Ja välillä se paras käyttö vapaa-ajalle on se, ettei tee yhtään mitään. Olisiko ratkaisu se, että vapaa-aikakin merkittäisiin kalenteriin menoksi – näin voi sanoa kysyjille niinäkin aikoina kalenterin olevan täynnä!
Lue myös
