Kun esikoinen täyttää 18 vuotta

Miten vaikealta tuntuukaan sisäistää, että lapseni on ihan kohta täysi-ikäinen. Olenko jo niin vanha?! Mihin kaikki aika hävisi? Juuri kun nippa nappa olen itse alkanut tuntea itseni ”aikuiseksi”.

Vanhoja kuvia katsellessani esikoisen syntymän ajoilta tuntuu, kuin tapahtumista olisi vain hetki aikaa. Toisaalta tunnen selvästi, miten eri ihminen olin silloin itsekin, aikaa on todella kulunut välissä. Yksi asia kuitenkin muuttui tasan 18 vuotta sitten ja se on pysynyt samana siitä saakka. 18 vuotta sitten minusta tuli äiti, ja se muutti elämäni pysyvästi.

Mitä lapseni täysi-ikäisyys tarkoittaa tässä ja nyt?

Tuntuu hassulta ajatella jotenkin meidän lukiolaisen olevan nyt yhtäkkiä aikuinen, en osaa ajatella niin ja ehkäpä ei tarvitsekaan. Hän asuu kotona toistaiseksi opiskellessaan ja arki rullaa tavalliseen tapaan kuten aina. Se mikä konkreettisesti muuttuu on ehkäpä se, että ihan pian taloudessamme on kolme henkilöä jolla on ajokortti, ja se saattaa olla ihan mukava, käytännön elämää helpottava juttu! Odotan innolla oman lapseni autokyytiin pääsemistä! 😀 Siis jos hän kehtaa äitiään kuskata minnekään.

Lähiaikoina tiedossa on lisäksi vanhojen tanssit ja niiden ympärillä lukiolaisten menoja. Tulossa on myös kuulemma lukion karonkka. Nämä hetket oman nuoren elämässä nostavat pintaan tietenkin omia lukioajan muistoja ja tunnen itseni entistä vanhemmaksi; miten ihmeessä omista lukioajoista on jo yli 20 vuotta aikaa!? Samat perinteet kuitenkin jatkuvat edelleen. Nuoremme on samassa lukiossa mitä itse kävin ja hänellä on osittain samoja opettajia kuin itselläni.

Lisää vastuuta ja päätösvaltaa siirtyy nyt lapsellemme itselleen hänen omasta elämästään. Uskon ja toivon, että me vanhempina löydämme tavan antaa jatkossakin lapsellemme sellaista riittävän ohjaavaa mutta ei liian holhoavaa tai kontrolloivaa tukea, josta on hyötyä ja turvaa hänen elämässään.

Tuntuu tosi oudolta ja vieraalta todeta oman lapsen olevan jo aikuinen! Apua! Mutta kuten moniin muutoksiin elämässä, tähänkin varmasti tottuu ajan kanssa.

10 vuotta on hurahtanut tästäkin kuvasta...

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

.