Huomenna Suomessa vietetään itsenäisyyspäivää, mutta haluan aloittaa juhlat jo tänään vähän… omalla tavallani. Nimittäin toivottaa sinulle hyvää itsepäisyyspäivää!
Kyllä, luit aivan oikein. Itsepäisyyspäivää.
Itsepäisyys on kummallinen ominaisuus. Se voi olla pelastava voima. Se, joka saa ihmiset puolustamaan kotia, perhettä, periaatteita ja vapauttaan. Ja samaan aikaan se on se pieni sisäinen jäärä, joka istuu sohvannurkassa käsissään pipari ja sanoo: “Minä en kyllä lähde mihinkään, enkä tee yhtään mitään ennen kuin olen täysin valmis.”
Oma itsepäisyyteni näkyy yleensä niinä hetkinä, kun yritän saada aikaan jotain järkevää.
Kuten siivota.
Tai tehdä kauan roikkuneita työtehtäviä.
Tai järjestää perhejuhlia.
Tai – ironisesti – kirjoittaa blogitekstiä keskeneräisyydestä.
Mutta mitä enemmän tarkastelen tuota jääräpäistä puolta itsessäni, sitä enemmän ajattelen, että se ei ehkä olekaan niin paha. Itsepäisyys voi nimittäin olla myös sitkeyttä.
Sitä, että vaikka hommat välillä yskivät ja pää lyö tyhjää kuin joulun jälkeinen jääkaappi, me jatkamme silti.
Yritämme. Etsimme uuden tavan tehdä.
Lepäämme ja jatkamme taas.
Suomalaisessa itsenäisyyspäivässä on samaa energiaa. Se on hetki hengähtää, katsoa ulos talviseen (tai kuraiseen, harmaaseen) maisemaan ja muistaa, mitä kaikkea tämän maan ja meidän kaikkien isojen ja pienten elämien eteen on tehty. Kotona, perheissä, työpaikoilla, sydämissä. Ja vaikka miten paljon nyky maailmantilanteessa tuntuu siltä, että olemme kansana menettäneet itsenäisyyttämme isommille tahoille ja päättäjille niin kyllä se itsepäisyys silti meissä on jäljellä.. sinussa ja minussa. Ihan sama mitä isoissa pöydissä sovitaan.
Joten ehkä tänä vuonna voitaisiin juhlia molempia: itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä.
Sitä, että meillä on vapaus olla juuri tällaisia: välillä väsyneitä, välillä innostuneita, välillä keskeneräisiä, välillä superpäteviä. Ja myös vapautta olla vähän tiukkatahtoinen, kun tilanne niin vaatii.
Huomenna syttyvät sinivalkoiset kynttilät. Tänään sytytän oman pienen sisäisen kynttiläni arjen jääräpäisyyden kunniaksi. Koska vaikka elämä välillä vaatii joustoa, se vaatii myös lujaa päätöstä pitää kiinni siitä, mikä on tärkeää.
Eli: Hyvää itsepäisyyspäivää!
Olkoon se lempeä, täynnä rauhaa ja juuri sopivasti sitä ihanaa suomalaista sisua.
Itsenäisyyspäivän runo
Minun Suomeni on isänmaa rajaton
Ei oo me ja ne muut
Vaan taivaalla kuu joka loistaa kaikille
Minun Suomeni on kesäyö loputon
Raanujärvellä saa isän kaa kalastaa
Lapsen mieli ikuinen
Sitä kun aattelen, minä ymmärrän sen
Kaikki muuttuu, ja me mukana sen
Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on missä kuljenkaan
Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan
Minun Suomeni on leipäjono loputon
Ei kaikille saa elämää ihanaa
Täällä töissä raadetaan
Minun Suomeni on vielä suvaitsematon
Vieläkin vaikeaa täällä on tunnustaa
Ketä oikein rakastaa
(Minun Suomeni, Antti Tuisku)
Jean SibeliusFinlandia, Op. 26Jean SibeliusVastustamatonGettomasa
