Jos joku olisi sanonut minulle reilu 16 vuotta sitten, että etätyöstä tulee joskus se asia, josta työnantajat ja työntekijät käyvät sisällissodan partaalla, olisin nauranut. Tai ehkä nauranut Teamsin mute-painike pohjassa, koska lapset olisivat mekkaloineet taustalla.
Mutta täällä sitä ollaan: Suomi 2025 – maa, jossa voidaan käydä rakentavaa keskustelua mistä tahansa… juuri nyt paitsi siitä, missä fyysisessä sijainnissa sähköposteja olisi suotavaa kirjoittaa?
Viime aikojen uutisotsikot ovat olleet oikeastaan hulvattomia. Niistä voisi lukea rivien välistä jopa näin:
”Työntekijät haluavat etätyöhön – työnantajat haluavat nähdä, onko työntekijällä oikeat housut jalassa.”
”Lähityöpakko kiristyy – työntekijät kyseenalaistavat koko käsitteen ‘työmatka’.”
Tässä mittelössä molemmat osapuolet takertuvat tiukasti omiin poteroihinsa. Toisella puolella työntekijät, jotka ovat löytäneet elämässään uuden ulottuvuuden – sen, jossa voi aloittaa työpäivän neljä minuuttia heräämisen jälkeen. Toisella puolella työnantajat, jotka ovat muistaneet, että heillä on toimistolla kallis vuokrasopimus ja kahvikone, jota kukaan ei enää käytä.
Ja keskellä: me, jotka yritämme ymmärtää, miksi tästä ylipäänsä pitää riidellä. Siis itse olen täältä kotoa käsin työskennellyt viimeiset reilu 16 vuotta, vaihdellen yrittäjänä ja palkansaajana, välillä molempina.. Koskaan tälläisestä ongelmasta ei ole tarvinnut puhua. Myönnän kyllä että silloin kun aikanaan aloitin kotoa käsin työskentelyn, etätyötä ei juuri ollut tarjota ja siihen suhtauduttiin hyvin jyrkästi.
Johtaminen voi olla hyvää – oli kyse etä- tai lähityöskentelystä
Olen sitä mieltä – ja sanon tämän ystävällisesti 16 vuoden etätyökokemuksella – että hyvä johtaminen toimii ihan yhtä hyvin sekä etänä että livenä. Jos johtaminen ja tiimityö ei toimi etänä, se ei toimi kyllä siellä paikan päälläkään (olen tätä todistanut monesti – vaikkakin etänä). Etätyö ei tee kenestäkään laiskaa eikä lähityö tee kenestäkään tuottavaa. Se mikä ratkaisee, on kulttuuri, luottamus ja se, että kaikki tietävät mitä ollaan tekemässä. Ja ihmiset keskittyvät ja ovat parhaimmillaan niin eri tavoilla asioita tehdessään. Toiset eivät halua ja pysty työskentelemään kotona/etänä ja toisille se on keskittymisen ja tuottavuuden ehto.
Toki, jos työ vaatii asiakkaiden kohtaamista tai fyysisiä tehtäviä, niin tietenkään niitä ei tehdä olohuoneen nurkasta. Mutta jos työ on läppäri + wifi = tuloksia -tyyppistä? No, en tiedä kuka siitä hyötyy, että työntekijä tekee tismalleen samat sähköpostit ja työt toimistolla vain siksi, että pomo voi todeta “hyvä, hän on tuossa”. Anteeksi asian kärjistäminen, tiedän ettei tämä ole ainoa näkökulma asian katseluun. 🙂
Pelisäännöt ovat kuitenkin työnantajan
Mutta huumorin keskellä yksi asia on totta: työnantaja määrittelee omat pelisääntönsä, ja niitä kuuluu kunnioittaa.
Se ei tarkoita, että kaikkeen pitää suostua kumartamatta – mutta organisaatioilla on oikeus päättää, millaisella mallilla ne toimivat. Niin se vain menee. Se että jossain aletaan tapella tätä vastaan, varsinkin kun mukavia etätöitä ei olle kuitenkaan viemässä pois kokonaan, on jotenkin hassua, kuten Kelaan liittyvissä otsikoinneissa viime aikoina.
On toisaalta kummallisen huvittavaa, että olemme onnistuneet tekemään työelämän joustavimmasta keksinnöstä (etätyöstä) yhden työelämän suurimmista riidanaiheista. Melkein toivoisi, että käyttäisimme saman energian vaikka johonkin rakentavampaan, kuten miten tehdä parempaa hybridi-yhteistyötä.
Jatkan itse etätyötä, popcornit sylissä
Minä aion edelleen jatkaa sitä, minkä aloitin 16 vuotta sitten: tehdä työn siellä, missä se on järkevintä, tehokkainta ja inhimillisintä – oli se sitten keittiönpöydän ääressä, asiakkaan luona tai toimiston sohvalla.
Mutta lupaan myös, että jos Suomi päättää käydä suurta etätyösotaa, minä ainakin tuon popcornit.
Lisää aiheesta etätyö
