Pelko nimeltä sähkön hinta

Jos joku aihe on pinnalla nyt niin se on tämä. Sähkön hinta, joka laittaa maan sekaisin ja ihmiselämät sekaisin. Käsittämätön sotku heti koronatouhun perään.

Meille sähkön hinnan nouseminen merkitsisi todellista kaaosta, JOS meillä ei olisi määräaikaista sopimusta, joka näköjään oli lopulta siunaus, vaikka siitä on joskus ollaan aiottukin eroon.

Meidän kodissa sähkö on ainoa lämmön lähde, eli kyseessä on vesikiertoinen sähkölämmitys. Ei ole takkaa tai muuta mistä voisi olla apua. Edes saunaa ei voi lämmittää puilla vaihtoehtoisesti. Talvisin sähkölaskut meinaavat kaataa talouden jo nyt, joten niiden moninkertaistuminen olisi todellakin katastrofi. Vai olisiko sittenkään? Fakta on, että sähkölaskumme kasvaisivat jopa tuhansiin kuussa, jos ne nykyisestään vielä moninkertaistuisivat.

En varmasti nukkuisi öitäni, jos meille olisi tulossa tuhansien eurojen sähkölaskuja. Jo nyt useiden satojen eurojen laskut saavat pasmat sekaisin joka kuukausi talviaikoina. Kuka sitten onkin syyllinen tilanteeseen; hallitus, politiikka, markkinat, eu – aivan sama, tilanne on mikä on juuri nyt. Luvatut tuet sähkölaskuihin ovat mitättömiä, eivätkä pääosin auta laskujen maksuun tässä ja nyt. Yritysten ahdinko on varmasti kamala, varsinkin pienten yritysten, joilla on liiketilat.

Väärinkäsityksiä

Uutisista pursuaa nyt tarinoita, joissa kerrotaan yhden jos toisen henkilön tarinaa isojen sähkölaskujen kanssa, ja kuinka niitä ei pysty maksamaan. Kommenttiosioissa toiset neuvovat turvautumaan sossuun, ja perään toiset sanovat ettei sieltä saa mitään apua. Luin tänäänkin kymmenisen kommenttia, joissa sanottiin että toimeentulotukea saa sitten vasta, kun omaisuus on myyty. Ensin kuulemma pitäisi luopua vaikkapa omasta talostaan, jotta saa jotain tukea.

Mietin siinä sitten huuli pyöreänä, jälleen kerran, että mistähän tälläiset käsitykset kumpuavat? Toimeentulotuki ei ole mikään ihmisen velkasaneeraus, jossa realisoidaan ensin omaisuus, ja siitä sitten aletaan maksaa velkoja. Ehei. Toimeentulotukea hakevat ja saavat myös ”ihan tavalliset ihmiset”, niin yrittäjät kuin yksityiset, ja HUOM! myös työssäkäyvät ihmiset. Eläkeläisetkin voivat osin elää toimeentulotuella, VAIKKA heillä olisi oma asunto.

Mistä tiedän tai luulen tietäväni tämän? Siitä, että olen ihan tavallinen ihminen, jolla on myös joskus ollut liian pienet tulot suhteessa menoihin (juurikin sähkölasku on ollut joskus liian iso ongelma talvella), tai jonka perheessä on ollut joskus työttömyyttä. Ja silti meillä on omakotitalo, jonka myynnistä ei ole puhuttu näissä yhteyksissä koskaan mitään. Eikä minkään muunkaan omaisuuden myymisestä, kuten vaikkapa auton. Eihän se olisi edes ratkaisu laskun maksuun, joka odottaa hoitamista tässä ja nyt. Nyt siis järki käteen ja hakemaan apua, jos sitä tarvitsee!

Toimeentulotuki lasketaan melko yksinkertaisella kaavalla, johon vaikuttaa jokaisen henkilökohtaiset tulot ja menot. Menoihin hyväksytään asumisen perusmenot, terveydenhoidon kustannukset, lääkkeet yms. ja muihin elinkustannuksiin tietyt summat per henkilö /kk. Toki joitain rajoituksia on näissä hyväksytyissä summissa eikä asuntolaina ole hyväksyttävä meno, mutta sen korot ovat. Toimeentulotukea laskiessa tehdään selvä vähennyslasku jossa tuloista vähennetään hyväksytyt menot. Jos summa jää miinukselle, henkilö saa tuon erotuksen verran toimeentulotukea. Jos summa jää plussalle, hän ei sitä yleensä saa. Toki on poikkeustilanteita olemassa. Sillä ei ole lopulta merkitystä, onko tuen hakija töissä vai ei. Tuon laskun tulos ratkaisee.

Tämän halusin vaan tänään sanoa, koska tietyt uutisten kommentit niin hämmentää. 🙂 Ei saa uskoa kuulopuheita tai kokemustarinoita ilman yksityiskohtia näistäkään asioista.

Mites se ruoan hinta sitten?

Sähkön hintaan liittyvä pelko on sellainen, joka sitten taas muilta osin pelottaa minuakin tällä hetkellä. Sitä miettii, paljonko ruoan hinta voi vielä nousta ja onko ruokaan kohta varaa kellään? Kauhistun joka kerta jotakin hintaa nykyään kaupassa, ja jätän ostamatta aika paljon sellaisia juttuja mitä aiemmin ostin, esimerkiksi nyt juustoa ja herkkuja, mutta paljon muutakin.

Maailma ei vielä kaadu siihen, että luopuu herkuistaan mutta lähellä ollaan siinäkin, että itsekin täytyy alkaa karsia jo perus ruokavalinnoissa. Miten kauan tilanne voi kestää? Näihin en osaa vastata, toivon että joku pian voisi.