Pojallamme meni viikon alussa sääriluu poikki koululiikunnassa. Kaikki sattui jalkapalloa pelatessa, harmittoman jalkapallon päälle ”liukastumisen” takia.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Pojallamme meni viikon alussa sääriluu poikki koululiikunnassa. Kaikki sattui jalkapalloa pelatessa, harmittoman jalkapallon päälle ”liukastumisen” takia.
Uhka vai mahdollisuus? Kärsimys ja väsymys vai spontaania lomanautintoa? En todellakaan tiedä mitä tuleman pitää, mutta saimme päähämme tehdä vielä tänä syksynä lasten kanssa reissun Lappiiin.
Havahduin tähän tosiasiaan pysähdyttyäni pohtimaan, miten iso meidän vanhimmasta lapsesta on jo tullut hänen hypättyään lukiomaailmaan. Ja tosiaan, olen ollut kotiäitinä ja tehnyt kotoa käsin töitä jo 16 vuoden ajan.
Kesäajan arkipäivät ovat olleet meillä viime vuodet yhtä sohvalla makoilua, pleikkaripelejä ja epätoivoista töihin keskittymisyritystä täynnä. Toki tähänkin kesään mahtui myös itselleni lomapäiviä, ulkoilua ja retkiä ja kaikkea hyvää.
Voiko sitä kieltääkään? Sastamala on pieni kaupunki, josta ei paikallisen silmin paljonkaan mitään ihmeellistä löydy, mutta kun katsotaan turistin silmin niin asia on ilmeisesti toisin päin.
Jaa mikä juhlistaminen?! Okei, no muutamat ensimmäiset hääpäivät me molemmat mieheni kanssa muistimme jo hyvissä ajoin etukäteen, ja hankimme pienet lahjatkin toisillemme. Sittemmin se ”into” alkoi hiipua ja arkielämä tuli väliin.
Näin kaikki alkoi 20 vuotta sitten, kun me tapasimme eräänä heinäkuun iltana.
Nuorin poikamme, erityislapsemme täytti juuri neljä vuotta. Jotenkin tuo aika tuntuu todella pitkältä, mutta toisaalta sitten tunnen, kuin pojan syntymästä olisi edelleen kulunut vasta pieni hetki.
Vietimme viikko sitten viikonlopun pituisen miniloman Tampereella, joka on meitä lähin iso kaupunki. Tässä muutama oppimani vinkki, mitä mukavaa Tampere voi tarjota!
Oma niin sanottu lomani on nyt puolessa välissä ja tuntuu kuin se ei olisi edes alkanut vielä. Meidän piti käydä siellä sun täällä ja rentoutua niin paljon.. mutta. Ei olla paljoakaan tehty.
Olen yrittänyt aina kontrolloida tulevaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tyypillinen minä murehti yrittäjyyden ensimmäiset kymmenen vuotta päivittäin töitä, asiakkaita, tuloja, laskuja. En pitänyt lomaa päivääkään yli kymmeneen vuoteen..
En ole kerennyt miettimään koko juhannusta ennen kuin tänään aaton aattona. Mitä tehdä juhannuksena kotona?