Lapsuuden muistot esimerkiksi lomamatkoista, huvipuistopäivistä, teltta- ja kalastusretkistä kesällä.. Muistatko miten jännää ja hauskaa silloin oli?
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Lapsuuden muistot esimerkiksi lomamatkoista, huvipuistopäivistä, teltta- ja kalastusretkistä kesällä.. Muistatko miten jännää ja hauskaa silloin oli?
Kaikki mitä luulin tietäväni erilaisuudesta ja erityisyydestä sekä itsestäni, on mennyt uusiksi. Tähän lauseeseen voi hyvin kiteyttää sen, mitä viimeiset neljä vuotta ovat tehneet minulle.
Siihen on enää kaksi kuukautta. Ikään, jota pidin kaksikymppisenä vanhuksena. Olenko nyt siis ryppyinen vanhus?
Onko siinä mitään järkeä, että minä ja lapseni joudumme pohtimaan sotaa ja sen ilmeisen todellista mahdollisuutta osua lähelle, nykypäivänä tässä niin modernissa maailmassa? Ei siinä ole järkeä.
Lapin elämykset maksavat mansikoita. Niinpä lähdin lomalla selvittämään, mitä kivaa Levillä voi tehdä ilmaiseksi.
Nyt tuntuu siltä, että näen taas lähelle. Näen sen, mitä ja ketä ympärilläni on ja että se on hyvää. Juuri näin pitääkin olla. Ja tämä riittää.
Tänään alkaa päivän päätteeksi syysloma! Loma, jota on odotettu! Me emme suunnitelleet kovin paljoa etukäteen mitään ohjelmaa syyslomalle, mutta sitten arkinen arki tarjosi ”tekosyyn” lähteä liikkeelle, joten miksipä ei!
Nimittäin lasten kaverit ja heidän kyläilyt. On ihanaa kun lapsilla on kavereita, niin kuuluukin olla. On ihanaa että he viettävät vapaa-aikanakin aikaa yhdessä.
Kerrankin aion olla oikeasti lomalla lasten syysloman ajan! Hitsi miten sitä ei jaksaisi odottaa, vaikka enää on puolitoista viikkoa sinniteltävä.
Tilannepäivys lapsen melatoniin ja kaiken maailman niksien kokeilujen jälkeen. Olen kertonut aiemmin meidän erityislapsen unihaasteista sekä väsymyksestäni, joka niistä on luonnollisesti seurannut.
Äitinä minusta tuntuu toisinaan, kuin minun tulisi jakautua lapsilleni kolmeksi eri äidiksi ja olla jokaiselle yksilöllisesti räätälöity eri äiti.
Meidän 4-vuotias erityislapsemme ei ole oppinut kävelemään vieläkään. Tähän päivään mennessä olen vanhempana ja äitinä jo sinut asian kanssa, mutta voin kertoa, ettei se ole ollut helppoa. Kun erityislapsemme oli yhden vanha, eikä kävelytaidosta ollut vielä tietoakaan, se ei haitannut tai vaivannut kovin paljoa omaa mieltä; ehtiihän sitä vielä, mietin. Monet lapset oppivat kävelemään yli …