Joskus tuntuu, että koko maailma toistaa samaa lausetta: asenne ratkaisee. Että pitäisi aina nähdä lasi puoliksi täynnä – olla kiitollinen, positiivinen ja valita valo. Elämähän ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista.
On päiviä, jolloin lasi on aidosti tyhjä. Ei siksi, että näkisin väärin, vaan siksi, että olen antanut siitä vähän liikaa muille.
Huomaan sen, kun ilo muuttuu velvollisuudeksi, ja lempeys itseä kohtaan unohtuu kiireen alle. Silloin ajattelen, että ehkä kysymys ei olekaan siitä, onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä, vaan siitä, milloin pysähdyn täyttämään sen uudelleen.
Olen oppinut, ettei kenenkään tarvitse olla jatkuvasti täynnä. Tyhjyys ei ole virhetila – se on viesti. Se kertoo, että olen antanut, tehnyt, välittänyt, elänyt. Eikä väsymys tarkoita epäonnistumista. Se tarkoittaa, että olen ollut ihminen, en kone.
Joskus täyttymistä ei tapahdu isoilla teoilla, vaan pienillä asioilla: kupillisella kahvia ilman kiirettä, ystävän viestillä, ulkoilulla ilman päämäärää. Yksi hyvä yöuni voi olla enemmän kuin kymmenen motivaatiolainausta.
Ehkä todellinen elämänviisaus on siinä, että opin kuuntelemaan, milloin oma lasini kaipaa lisää vettä.
Että ennen kuin kaadan muille, vilkaisen hetken omaani – onko siellä vielä mitään jaettavaa.
Sillä maailma tarvitsee meitä virkeinä, lämpiminä ja elossa. Ei yliviritettyinä selviytyjinä, jotka hymyilevät väkisin puoliksi tyhjän lasin äärellä.
Pysähdyin pohdiskelemaan näinkin suuria taas, kun viime yönä niin pitkästä aikaa nukuin oikeasti ihmisen kokoiset yöunet – kahdeksan kokonaista tuntia. No, en nukkunut niitäkään ihan putkeen mutta yhdellä herätyksellä selvittiin. Ehdin nähdä unia jos toisia. Aamulla heräsin uneen, jossa olin pellon reunalla ja pellon oli täyttäneet mehiläiset, joita oli varmaan miljoonia. Ne rakensivat kakun näköistä massiivista pesää siihen ja valelivat sitä hunajalla. Aamulla Googletin, mitä se merkitsee – ehkä yhteisöllisyyttä, sosiaalisia suhteita – kuulumista johonkin. Tai sitten menestystä ja rikkauksia. Molemmat käy minulle!
Pointti oli se että aamulla oma vesilasini oli aika täynnä. Samanlainen arki kuin eilenkin, samoine haasteineen ja rutiineineen, mutta näin tämän päivän erityisen uudessa valossa, yhden ”pikku”asian takia = hyvien unien.
Ehkä lopulta tärkein kysymys ei ole onko lasisi puoliksi täynnä vai tyhjä,
vaan tämä: Milloin viimeksi pysähdyit katsomaan, mitä lasissasi oikeastaan on?
