Pitkä kuuma kesä. Sitä odotettiin, siitä haaveiltiin ja siihen ladottiin odotuksia kuin juhannuspöytään perunasalaattia. Nyt, kun kalenterissa lukee heinäkuun alku ja lämpömittari edelleen miettii, viitsiikö kivuta edes kahdenkympin yli, alkaa väkisinkin pyöriä mielessä kysymys: tässäkö se nyt oli?
Kesä tuntuu aina venyvän ja kutistuvan yhtä aikaa. Ensin odotetaan koulun loppua tai kuten meillä tänä vuonna – ylioppilasjuhlia, sitten siirrytään mökkisuunnitelmiin, juhannukseen ja “tehdään vielä se ja se” -listoihin. Ja sitten yhtäkkiä ollaankin siinä pisteessä, että mansikat maksavat enää 4 euroa litralta ja illat alkavat hämärtyä.
Tänä vuonna pitkä kuuma kesä on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. On ollut muutama hassu hellepäivä, mutta niiden keskelle on mahtunut myös villasukkakelejä, nurmikon leikkuun estäviä kaatosateita ja “onko tää jo syksy?” -kysymyksiä. Tämä on vähän niin kuin elämäkin yleensä – lämmintä, odottamatonta, paikoin nihkeää mutta pohjimmiltaan silti rakasta.
Entä ne kesälomasuunnitelmat?
Niin, no – sellainen virallinen kesäloma ei ole itselläni edes alkanut vielä. Päivät näpyttelen tietokoneella sormet sauhuten tehtäviä pois listalta.. ja ne pienetkin aurinkoiset hetket vilahtaa ohi. Listasin kesän alussa puhelimen muistioon asioita, joita “tehdään sitten kun alkaa kesä”. Listalla oli mm. uimaretkiä, auringonlaskuja, kirjoja, ystäviä ja grilliruokaa. Tällä hetkellä voin rastittaa.. ehkä grilliruoan. Mutta ehkä se ei ole epäonnistumista – ehkä se on vain kesää parhaimmillaan.
Perhearki ei kesälläkään katoa, se vain siirtyy enemmän ulkotiloihin, vaikka sitä ei erikoisemmin suunnittelisi. On ollut hiekkaa kengissä, mehua pitkin keittiönpöytää ja hikipisaroita otsalla jo aamuysin aikaan – silloin kun pitkä kuuma kesä oikeasti näyttäytyi.
Tämäkin kesä jättää jälkensä
Jälkikäteen muistetaan usein vain ne hetket, joissa oli jotain erityistä: äänekäs nauru riippumatossa, iltauinti, grillattu vaahtokarkki tai se yksi sadepäivä – tai kesän kovin ukkonen, jolloin kaikki vain pysähtyi hetkeksi. Ja ehkä juuri siksi kesän juttu ei ole niinkään lämpötila tai aurinkoisten päivien määrä, vaan tunne. Se tunne, että hetken ajan kaikki oli kevyempää.
Jos siis mietit, “tässäkö se nyt oli?”, niin ehkä vastaus on: kyllä – ja silti ei. Kesä on vielä kesken. Se voi yllättää vielä elokuun puolivälissä täydellisellä rantapäivällä tai iltayhdeksän helteellä, joka saa hakemaan jäätelöä shortsit jalassa.
Ja jos ei yllätä?
Sitten tehdään siitä hyvä silti. Sytytetään kynttilöitä, otetaan viltti mukaan pihakeinulle ja grillataan vaikka kumisaappaissa. Koska kesä ei ole vain hellettä – se on myös halua elää, pysähtyä ja nauraa, kun kaikki menee vähän pieleen.
Ja jos ei muuta, niin ainakin tiedän, että ensi kesänä teen vähemmän listoja. Ja otan enemmän kahvia ulos – säällä kuin säällä. Ja siis mitä aion lomalla, kun se kohta alkaa? En tiedä yhtään! Ainakin lepään, ja yritän tottua ajatukseen että vanhin lapsista testailee pesästä lentämistä nyt armeijassa.
Kuvat: Copyright Heidi Halonen
