Oma niin sanottu lomani on nyt puolessa välissä ja tuntuu kuin se ei olisi edes alkanut vielä. Meidän piti käydä siellä sun täällä ja rentoutua niin paljon.. mutta. Ei olla paljoakaan tehty.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Oma niin sanottu lomani on nyt puolessa välissä ja tuntuu kuin se ei olisi edes alkanut vielä. Meidän piti käydä siellä sun täällä ja rentoutua niin paljon.. mutta. Ei olla paljoakaan tehty.
Olen yrittänyt aina kontrolloida tulevaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tyypillinen minä murehti yrittäjyyden ensimmäiset kymmenen vuotta päivittäin töitä, asiakkaita, tuloja, laskuja. En pitänyt lomaa päivääkään yli kymmeneen vuoteen..
Elämä on opettanut itselleni ja varmasti meidän koko perheelle paljon viimeisten neljän vuoden aikana. Olemme ehkäpä oppineet jonkin isomman elämän läksyn tai opin kuin koskaan aiemmin.
Olimme juuri pitkästä aikaa sitten koronaa edeltävien aikojen, risteilyllä Turku-Tukholma-reitillä. Kokemus oli opettava sekä herätti mieleen uudenlaisia pohdintoja erityisyydestä. Viime risteilykerrasta on jo reilusti yli 2 vuotta aikaa, se sijoittuu kesään jolloin meidän nuorin poika oli noin 1-vuotias. Tuosta aiemmasta risteilystä jäi mieleen tosi hyvä fiilis, kun kaikki ennakkopelkoni kävivät silloin turhiksi; olin varma että …
Meidän 3v. pojalle sattui ilmeisesti viime viikolla jokin pieni tapaturma joko hoidossa tai kotona touhuillessa. Huomasin lauantai-iltana vaatteiden vaihdon yhteydessä, että pojan toinen isovarvas näyttää oudolta.
Nuorin poikamme aloitti päivähoidon vuoden alussa. Pelkäsin ja jännitin päiväkodin aloittamista etukäteen paljon, koska meillä ei ollut aiempaa kokemusta päiväkotiarjesta. Nyt kolme kuukautta myöhemmin voin onneksi todeta, että pelkäsin ihan turhaan!
Reilu 3 vuotta sitten meille syntyi kolmas, odotettu lapsi. Emme olleet tienneet mistään erityishaasteista mitään koko odotusaikana, vaan kaiken piti olla hyvin.
Mitä tehdä jatkuville liian vähäisille unille, kun lapsi valvottaa ja keinot ovat loppu? Asennoituminen uudelleen auttaa.
Kertomus hämmennyksen täyttämästä päivästä pojan asioita hoitaessa, silmälääkärissä ja apuvälineasioilla.
Tässä meidän vuoristorata-tyyppinen kokemuksemme melatoniinista lapselle.
Saimme pitkän 3,5 vuoden odottelun jälkeen vihdoin nuorimmalle pojalle diagnoosin, joksi paljastui harvinainen perinnöllinen tila, KAT6A.
Erityislapsen vanhempana ei tunteiden kirjolta voi välttyä. Ihan kaikki maailman tunteet vaihtelevat päivittäin, mutta puhutaanko niistä avoimesti, myös negatiivisista tunteista?