Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
En ole valmis. Enkä taida olla kovin valmis vielä hetkeen. Ylioppilasjuhlat lähestyvät, ja toisaalta olen super innoissani. Kuohuviinit on jo hankittu, juhlatila varattu, kahvit porisevat tulevassa mielessä ja kakku on tilattu. Voi kun ne riittäisi! Kaiken juhlallisuuden keskellä täällä on yksi äiti, joka selaa edelleen kaikkia Suomen verkkokauppoja etsien juhlamekkoa, jota ei taida olla olemassa. …
Yhteistyössä Pirkan Kello. Olen viime aikoina innostunut siivoamaan – ei pelkästään kaappeja, vaan myös korurasiaa. Ja kas, mitä kaikkea sieltä löytyikään: yksi yksinäinen korvakoru, perintösormus, jota en ole koskaan käyttänyt, tai katkennut ketju, jonka korjauttaminen on jäänyt ikuisuuslistalle. Ja myös edelleen poikkaistu alkuperäinen vihkisormukseni, joka ei mahtunut enää sormeeni, kun odotin kuopustamme. Vaikka ne ovat …
Tiedätkö sen tunteen, kun luulet, että jokin vaiva tai taakka on oikeasti jäänyt taakse? Että nyt eletään uutta, kivutonta ja kevyttä aikakautta. Niin minäkin luulin. Sappikivileikkauksestani on reilu vuosi – ja olin ehtinyt jo kirjoittaa siitä ilosta ja keveydestäkin, siitä miten elämä ilman sappikiviä on kuin ensimmäinen kesäloman päivä. Mutta kuinkas kävikään? Elämä sappirakon poiston …
Kevät merkitsee itselleni aivan kaikkea! Kevät on koko vuodessa kaikkein parasta aikaa, mitä voi olla. Piste. He ketkä hehkuttavat syksyn ihanuutta tai talven kylmyyttä – blaah, älkää viitsikö! En usko että lämmin kevät teitäkään haittaa, tai että te haikailette syksyn sateita nyt. 😉 Kevät ei saavu yhtenä päivänä kalenterista, vaan pikkuhiljaa, melkein huomaamatta. Se on …
Ensi syksynä meidän pienin erityinen poitsu astuu koulumaailmaan. Meidän tyyppi kun ei vielä itse kävele, ei puhu eikä viito, niin hieman pelottaa tämä muutos. Eihän nämä haasteet hänen menoaan hidasta, mutta ainahan sitä itse miettii, miten uudet aikuiset osaavat tulkita hänen maailmaansa. Voin rehellisesti sanoa, että jännittää – tai on jännittänyt tähän asti. Etukäteen olen …
Minun pitäisi. Siis oikeasti pitäisi. Pitäisi tehdä opintotehtäviä. Pitäisi tehdä kevätsiivousta. Pitäisi markkinoida omia palveluita (ja hei, nyt minulla on jopa olemassa sisältösuunnitelma, joten ei ole edes ideat vähissä, vain energia).Pitäisi kylvää kevätkylvöt kasvihuoneeseen ennen kuin on taas liian myöhäistä.Pitäisi järjestää ylioppilasjuhlia, pitäisi… pitäisi. Lista on niin pitkä, että jos sen kirjoittaisin, se yltäisi Oulusta …
Instagram. Se ihana ja ajoittain myös turhauttava kanava, joka vetää puoleensa yrittäjiä, sisällöntuottajia ja meitä kaikkia, jotka haluamme tuoda osaamisemme ja tarinamme näkyville. Yksi kysymys nousee kerta toisensa jälkeen: miten saada lisää seuraajia Instagramissa? Jaan sinulle tässä jälleen vinkkejä, jotka eivät perustu kikkailuun tai pikavoittoihin. Näissä ei ole kyse ostetuista seuraajista, tykkäysringeistä tai sokeasta trendien …
Koin yhtenä aamuna yllättävän kohtaamisen, joka avasi silmäni. Normaalisti arkiaamut ovat silkkaa selviytymistä. Arki rullaa omalla painollaan: lapset valmiiksi, vaatteet päälle ja ulos ovesta sekä ihan oma aamushow meidän pienimmän erityisen kanssa. Välillä en edes muista, mihin vuodenaikaan eletään. Ajatukset kiertävät rutiinien kehässä ja katse suuntautuu enemmän seuraavaan tehtävään kuin siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. …
Olen ollut hiljaa. Oikeastaan täysin hiljaa, ainakin kirjoittamisen suhteen. Tähän ei ole liittynyt mitään suurta draamaa, ei varsinaisia kriisejä tai suuria mullistuksia. On ollut vain hiljaisuus. Sellainen hiljaisuus, joka tuntuu ensin levolta, mutta venyessään alkaa painaa. Jos olen rehellinen, minulla on ollut pieni (tai ei niin pieni) sisältöähky. Kaikki on tuntunut vähän liialta: jatkuvat sisältövirrat, …
Aurinko. Se paistaa oikeasti. Ei vain vilahtamalla pilvien takaa viiden minuutin ajan, vaan ihan kunnolla, lämpimästi ja kirkkaasti. Kevätaurinko tekee jotain ihmeellistä mielelle ja keholle – yhtäkkiä herään vähän helpommin, kahvi maistuu paremmalta ja asiat, jotka vielä viikko sitten tuntuivat raskailta, eivät paina ihan niin paljon. En tiedä, johtuuko se valon määrästä vai siitä, että …
Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti. Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä vuosikymmenet ja aina äitienpäivän lähestyessä sekä isoina juhlapyhinä muistot tulvivat …
Joskus elämässä on niitä päiviä, kun kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Ehkä olet odottanut jotakin innolla, mutta sitten lapsi sairastuu, auto ei käynnisty tai sää päättää, ettei tänään lähdetäkään ulos. Voi olla, että kalenteriin merkitty työprojekti peruuntuu tai pitkään suunniteltu tapaaminen siirtyy. Ensimmäinen reaktio saattaa olla harmistus, ehkä jopa pieni kiukku. “No niin, taas tämä meni …