Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Ensimmäistä kertaa elämässäni lapset eivät osaa toivoa mitään joululahjaksi. 14- ja 19-vuotiaat katsovat eivät osaa nimetä mitään toiveita ja pienin, jolla on erityisvaikeuksia, ei pysty sanomaan sanaakaan. Hiljaisuus on täynnä kysymystä: mitä ihmettä jouluksi oikein ostetaan? Vai voisiko ne rahat säästyä? Kun perheessä kaikki tekniset välineet – puhelimet, tietokoneet, pelikonsolit – ovat kunnossa, lahjojen keksiminen …
Jos joku olisi sanonut minulle reilu 16 vuotta sitten, että etätyöstä tulee joskus se asia, josta työnantajat ja työntekijät käyvät sisällissodan partaalla, olisin nauranut. Tai ehkä nauranut Teamsin mute-painike pohjassa, koska lapset olisivat mekkaloineet taustalla. Mutta täällä sitä ollaan: Suomi 2025 – maa, jossa voidaan käydä rakentavaa keskustelua mistä tahansa… juuri nyt paitsi siitä, missä …
Marraskuu on kuukausi, joka tuntuu kestävän kolme. Valo katoaa, energia hupenee ja kahvia kuluu kuin elämäneliksiiriä. Sade ropisee ikkunaan, ja aamulla on pimeää, vaikka herätyskello väittää muuta. Silti – ehkä juuri siksi, marraskuu on paras kuukausi harjoitella elämänhallintaa ja mielen voimaa. Kun ei voi muuttaa sitä, mitä on (ellet ole paennut etelän lämpöön), voi päättää, …
Joulun odotus on minulle aina ollut kuin odottaisi kuuta nousevaa – vielä aikuisenakin. Lapsena jännitys ja odotus kertoivat kaikesta siitä taianomaisesta, mikä joulussa on ihanaa. Aikuisena olen huomannut, että odotukseni joulusta ovat usein olleet turhankin suuret: kuvittelin, että muutamat pyhät olisivat automaattisesti rentouttavia ja auvoisia – kuin kesälomia. Usein joulun jälkeen olen huomannut kuitenkin olevani …
Joskus tuntuu, että koko maailma toistaa samaa lausetta: asenne ratkaisee. Että pitäisi aina nähdä lasi puoliksi täynnä – olla kiitollinen, positiivinen ja valita valo. Elämähän ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista.On päiviä, jolloin lasi on aidosti tyhjä. Ei siksi, että näkisin väärin, vaan siksi, että olen antanut siitä vähän liikaa muille. Huomaan sen, kun ilo muuttuu …
En tarvitse naamaria – kahvi ja krooninen väsymys ajaa saman asian. Halloween on täällä taas, ja maailma tuntuu täyttyvän tekohämähäkeistä, kurpitsavaloista ja ihmisistä, jotka kerrankin vuodessa saavat luvan olla outoja. Itse olen siinä pisteessä, että en jaksa edes teeskennellä jaksavani. Naamio? Kiitos, mutta tumma silmänaluspaletti löytyy jo luonnostaan. Ehkä joskus nuorena halusinkin olla juhlissa keskellä …
Vihaan aikaisia aamuja mutta siltikin rutiinit ja toistuva arjen rytmi ovat parasta! Kyllä – aina esimerkiksi kesä- ja joululomien kynnyksellä olen eri mieltä tästä ja odotan vaan sitä, että saisin nukkua pitkään ja paljon, mutta loman jälkeen mieli muuttuukin taas. Ainakaan oma pääni ei kestäisi jatkuvaa lomaa, ilman mitään aikatauluja elämistä. Olen monesti ajatellutkin, että …
On kalenterin mukaan keskikesä, ja meillä piti olla meneillään vuoden kovin kesämyrsky? THE myrsky, jota uutiset hehkuttavat: “Kesämyrsky 2025 tuo mukanaan ukkosta, tuulenpuuskia ja rankkasateita – jopa tulvariski!” No, minä odotan. Oikein sydän pamppaillen ja kamera ladattuna. Koska rakastan ukkosta. Mutta arvaa mitä? Ei tuule. Ei jyrise. Ei salamaakaan ole näkynyt. On vain hiljaista. Ihan …
Miten monta tuntia on liikaa etsiä kesän juhlamekkoa? Vastaus: kukaan ei tiedä. Mutta sen tiedän, että selasin keväällä ennen pojan ylioppilasjuhlia aivan liian monta verkkokauppaa, tuhat sivuja, satoja vaihtoehtoja – ja silti palasin lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Se kesäinen juhlamekko, jonka ostin melkein vahingossa jo etsintämatkani alkumetreillä, mutta jonka syrjäytin heti ajatuksella: tämä nyt ei varmasti …
Pitkä kuuma kesä. Sitä odotettiin, siitä haaveiltiin ja siihen ladottiin odotuksia kuin juhannuspöytään perunasalaattia. Nyt, kun kalenterissa lukee heinäkuun alku ja lämpömittari edelleen miettii, viitsiikö kivuta edes kahdenkympin yli, alkaa väkisinkin pyöriä mielessä kysymys: tässäkö se nyt oli? Kesä tuntuu aina venyvän ja kutistuvan yhtä aikaa. Ensin odotetaan koulun loppua tai kuten meillä tänä vuonna …
Uutisotsikot painavat tällä hetkellä tavallista raskaammin. Yhdysvaltojen ja Iranin välinen konflikti on eskaloitumassa, ja jokin minussa pelästyy syvemmin kuin osasin odottaa.
Jos jokin asia yhdistää meitä suomalaisia juhannuksen alla, niin se on juhannuksen sää. Pekka Pouta lupasi sen verran toivoa, että ”Ei vaikuta hirmu pahalta”. Tämän tiedon valossa pitäisi sitten toivoa vaan parasta. Vappu oli kylmä (muistaakseni), samoin kevään valmistujaispäivä oli hirveä pettymys. Nytkö vielä juhannus? No, se on Suomen sää… Juhannuksen sään ympärille rakentuu enemmän …