Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Joskus tuntuu, että koko maailma toistaa samaa lausetta: asenne ratkaisee. Että pitäisi aina nähdä lasi puoliksi täynnä – olla kiitollinen, positiivinen ja valita valo. Elämähän ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista.On päiviä, jolloin lasi on aidosti tyhjä. Ei siksi, että näkisin väärin, vaan siksi, että olen antanut siitä vähän liikaa muille. Huomaan sen, kun ilo muuttuu …
Erityisherkkyys – lahja vai selviytymiskeino? Olen aina ollut herkkä. Aistin ilmapiirin ennen kuin kukaan ehtii sanoa sanaakaan. Huomaan, jos äänenpaino muuttuu, jos huoneessa joku sulkeutuu tai jos joku hymyilee väkinäisesti. Tiedän usein, milloin on parempi olla hiljaa – tai milloin juuri minun sanani voisivat keventää tunnelmaa. Toki silti en aina pidä suutani kiinni, mutta se …
Tänään käytössäni on ollut melko erikoinen työympäristö: sohva, viltti, läppäri ja kohtuullisen kokoinen nenäliinavarasto. Silmät vuotaa, pää jyskyttää ja nenä… no, sitä ei kannata edes kuvailla. 😅 Yrittäjän arjessa ei ole aina mahdollista sulkea tietokonetta ja vetäytyä lepäämään, jos huvittaa – ei, vaikka periaatteessa saan sanella omat aikatauluni täysin. Kalenteri ei katso nenän punoitusta eikä …
Jos sulla ei muuta tekemistä ole… Moni on kuullut tämän lauseen. Se lipsahtaa suusta usein huumorilla, mutta sen sävy jää ilmaan: vapaa-aika pitäisi käyttää hyödyllisesti, mieluiten jonkun muun hyväksi. Tuntuu kuin elämässä ei saisi olla tilaa täysin omalle ajalle, tekemiselle – tai tekemättömyydelle. Jos sanot, että sinulla on vapaa hetki tai vapaa päivä, joku keksii …
Vihaan aikaisia aamuja mutta siltikin rutiinit ja toistuva arjen rytmi ovat parasta! Kyllä – aina esimerkiksi kesä- ja joululomien kynnyksellä olen eri mieltä tästä ja odotan vaan sitä, että saisin nukkua pitkään ja paljon, mutta loman jälkeen mieli muuttuukin taas. Ainakaan oma pääni ei kestäisi jatkuvaa lomaa, ilman mitään aikatauluja elämistä. Olen monesti ajatellutkin, että …
Yhtenä yönä nukuin kaksi tuntia, toissa yönä neljä. Sitten kuusi. Ensi yönä.. tuskin yhtään?
Arki ei aina ole suuria seikkailuja, eikä sen tarvitsekaan olla. Usein ne kaikista merkityksellisimmät hetket syntyvät tavallisista asioista, kuten aamuista, jolloin koko perhe syö yhdessä puuroa keittiön pöydän ääressä, tai illoista, kun hampaidenpesu muuttuu lasten kanssa leikiksi ja nauruksi. Nämä rutiinit muodostavat pohjan turvalliselle arjelle, jossa jokainen perheenjäsen tuntee kuuluvansa joukkoon – ja jossa yhteisistä …
Tiedätkö sen tunteen, kun luulet, että jokin vaiva tai taakka on oikeasti jäänyt taakse? Että nyt eletään uutta, kivutonta ja kevyttä aikakautta. Niin minäkin luulin. Sappikivileikkauksestani on reilu vuosi – ja olin ehtinyt jo kirjoittaa siitä ilosta ja keveydestäkin, siitä miten elämä ilman sappikiviä on kuin ensimmäinen kesäloman päivä. Mutta kuinkas kävikään? Elämä sappirakon poiston …
Minun pitäisi. Siis oikeasti pitäisi. Pitäisi tehdä opintotehtäviä. Pitäisi tehdä kevätsiivousta. Pitäisi markkinoida omia palveluita (ja hei, nyt minulla on jopa olemassa sisältösuunnitelma, joten ei ole edes ideat vähissä, vain energia).Pitäisi kylvää kevätkylvöt kasvihuoneeseen ennen kuin on taas liian myöhäistä.Pitäisi järjestää ylioppilasjuhlia, pitäisi… pitäisi. Lista on niin pitkä, että jos sen kirjoittaisin, se yltäisi Oulusta …
Koin yhtenä aamuna yllättävän kohtaamisen, joka avasi silmäni. Normaalisti arkiaamut ovat silkkaa selviytymistä. Arki rullaa omalla painollaan: lapset valmiiksi, vaatteet päälle ja ulos ovesta sekä ihan oma aamushow meidän pienimmän erityisen kanssa. Välillä en edes muista, mihin vuodenaikaan eletään. Ajatukset kiertävät rutiinien kehässä ja katse suuntautuu enemmän seuraavaan tehtävään kuin siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. …
Aurinko. Se paistaa oikeasti. Ei vain vilahtamalla pilvien takaa viiden minuutin ajan, vaan ihan kunnolla, lämpimästi ja kirkkaasti. Kevätaurinko tekee jotain ihmeellistä mielelle ja keholle – yhtäkkiä herään vähän helpommin, kahvi maistuu paremmalta ja asiat, jotka vielä viikko sitten tuntuivat raskailta, eivät paina ihan niin paljon. En tiedä, johtuuko se valon määrästä vai siitä, että …
Elämä on täynnä kauniita hetkiä – mutta myös niitä, joissa tekisi mieli huutaa tyhjään huoneeseen tai piiloutua peiton alle loputtomaksi ajaksi. Jokainen meistä kohtaa omat vastoinkäymisensä, ja joskus tuntuu, että universumi viskoo niitä eteemme kuin pesukone, joka ensin päättää hyytyä ja sitten tulvii vedet lattialle – vähän liikaa ja kaikki kerralla. Joskus taas auto liippailee …