Kun kuulin, että laskettu aika osuisi 13. perjantaille, joku vitsaili epäonnesta. Minä en nauranut – enkä pelännyt. En vielä silloin tiennyt, että juuri siitä päivästä tulisi yksi elämäni onnellisimmista.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Kun kuulin, että laskettu aika osuisi 13. perjantaille, joku vitsaili epäonnesta. Minä en nauranut – enkä pelännyt. En vielä silloin tiennyt, että juuri siitä päivästä tulisi yksi elämäni onnellisimmista.
Ottaa päähän ja kaikki vituttaa päivästä toiseen. Tuttua? Mitä, jos koittaisitkin ajatella toisin? Olla onnellinen siitä, mitä sinulla on?
Joulun odotuksen ja kaiken sen leijuvan onnen tunteen jälkeen tilalle voi hiipiä pieni ahdistus. Kohta se arki taas alkaa, ja mitä sitä sitten odottaisi yhtä innokkaana seuraavaksi – ensi jouluako? Muistathan, että onnellisuutta ei voi koskaan täysin saavuttaa tai omistaa, eikä sitä voi jahtaamalla löytää. Onni ei ole täydellinen, pysyvä olotila, vaikka niin usein uskommekin. …
Mitä onni on syvimmiltään? Minusta tuntuu, että usein onnen kuvitellaan olevan jotain, mitä pitää koko ajan tavoitella jostakin tulevaisuudesta, lisää ja lisää.
Miltä lottovoitto tuntuisi? Siis sellainen oikein arjen pysäyttävä iso voitto? Tätä olen pohtinut monen monta kertaa ja koittanut ikään kuin manifestoida sitä voittoa itselle kuvittelemalla sen voiton hetken.
Vaikka elämässä olisi tapahtunut mitä tahansa, miten kamalia asioita tahansa, tai vaikka sinulla olisi miten vaikeaa, niin fakta on, että SINÄ ITSE hallitset ajatuksiasi.
Samaistutko siihen, että kuten minä, olet pohtinut lukemattomia kertoja kirjaimellisesti tai alitajuisesti olevasi onnellinen, ’SITTEN KUN..’?
Onnellisuus tuntuu olevan jotain, mitä me tavoittelemme koko ajan lisää. Aina pitää olla jotakin enemmän, joka ei koskaan riitä.
Elämässä pitäisi nauttia hetkestä ja keskittyä siihen. Liian usein me aikuisena taivutaan siihen loukkuun, että mietitään vain mitä seuraavaksi ja mistä voisi saada entistä upeamman huippufiiliksen, seuraavan päämäärän, tai saavutuksen.