Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Lapsen kouluiän lähestyminen ei ole koskaan mietityttänyt näin paljon. Tai no tietenkin erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla kyse oli elämää suuremmasta asiasta aiemman kokemuksen puuttuessa, varsinkin kun meillä lapset ovat olleet aina pääasiassa kotona hoidossa. Silloin jännitettiin ja pelättiin, pärjääkö pikku eskari ollenkaan, mutta hyvinhän kaikki meni. Nyt meillä onkin hieman erilaiset lähtökohdat kyseessä kuin kahden …
Pitäisi kai olla helpottunut ja iloinen fiilis siitä kun on perjantai, varsinkin eilisen pyhäpäivän jälkeen. Viikon piti tavallaan olla jälleen helpompi, työmäärältään pienempi ja rennompi kuten kai edellisenkin viikon arkipyhineen. Meillä eletään toisaalta innoissaan viisukuplassa, odottaen ja fiilistellen huomisen tulevaa Euroviisujen finaalia mutta vaakakupissa painaa huonosti nukutut yöt ja se kun tiedätkö, koko ajan on …
Kun arkielämä on täynnä univajetta. Nukkuminen tuntuu nykyään olevan yhtä harvinainen taito ja lahja kuin yksisarvisten näkeminen. Pahinta on, etten tiedä helpottaako tämä joskus. Meillä se ei mene kuten yleensä pienten lasten vanhemmille kuulee sanottavan, ”Kyllä se vielä helpottaa ja sitten sinä kaipaat niitä pikkulapsivuosia.”. Ei, meillä kaikki menee ihan oman kaavan mukaan, joka aukeaa …
Edellisiä reilua 5 vuottamme voi kuvata hyvin pitkäksi vauva-arjeksi. Ikään kuin vauva-arkea elämme päivittäin edelleen, vaikka nuorin lapsista onkin jo 5,5-vuotias. Uusille tuttavuuksille kerrottakoon tässä että hänellä on harvinainen KAT6A-oireyhtymä. Miltä erityisarkemme näyttää tässä ja tänään? Jokapäiväinen arkemme on muotoutunut oman näköisekseen rutiiniksi, jossa päivät harvoin ovat kuitenkaan ihan toistensa kopioita. Pienimmän pojan kanssa ovat …
Yllättävä, tunteisiin menevä, herkistävä, oivalluttava, opettava, hassun hauska… näin voisi kuvata jokaista perheemme päivää nykyään, joista yksikään ei ole keskenään samanlainen, vaikka melko tavallista ruuhkavuosi-arkea elämmekin. Toki kuvaaviksi sanoiksi sopii useimmiten myös väsyttävä, jopa uupunut. Nuorin poikamme on nyt iältään noin 5,5-vuotias. Kaksi vuotta sitten saimme laajojen geenitutkimusten jälkeen tiedon diagnoosista, joka on KAT6A-oireyhtymä, tietyn …
Tuki seisomaan noustessa, keinu, tuoli, leikkitaso… bObles elefantista on tosi moneksi. Yhteistyössä Dinox.fi. Tätä ihanaa lelua, tai miksikä tätä oikein pitäisi sanoakaan, toivoin meille jo tosi kauan minä itse ehkä eniten. Nuorimman poikamme erityishaasteiden vuoksi olen törmännyt bObles-tuotteisiin monen monta kertaa ja ihastunut aina uudelleen. bOblesit ovat pehmeästä vaahtokumista valmistettuja leikki-elementtejä, joista on iloa ja …
Kaikki mitä luulin tietäväni erilaisuudesta ja erityisyydestä sekä itsestäni, on mennyt uusiksi. Tähän lauseeseen voi hyvin kiteyttää sen, mitä viimeiset neljä vuotta ovat tehneet minulle.
Tänään alkaa päivän päätteeksi syysloma! Loma, jota on odotettu! Me emme suunnitelleet kovin paljoa etukäteen mitään ohjelmaa syyslomalle, mutta sitten arkinen arki tarjosi ”tekosyyn” lähteä liikkeelle, joten miksipä ei!
Tilannepäivys lapsen melatoniin ja kaiken maailman niksien kokeilujen jälkeen. Olen kertonut aiemmin meidän erityislapsen unihaasteista sekä väsymyksestäni, joka niistä on luonnollisesti seurannut.
Äitinä minusta tuntuu toisinaan, kuin minun tulisi jakautua lapsilleni kolmeksi eri äidiksi ja olla jokaiselle yksilöllisesti räätälöity eri äiti.
Meidän 4-vuotias erityislapsemme ei ole oppinut kävelemään vieläkään. Tähän päivään mennessä olen vanhempana ja äitinä jo sinut asian kanssa, mutta voin kertoa, ettei se ole ollut helppoa. Kun erityislapsemme oli yhden vanha, eikä kävelytaidosta ollut vielä tietoakaan, se ei haitannut tai vaivannut kovin paljoa omaa mieltä; ehtiihän sitä vielä, mietin. Monet lapset oppivat kävelemään yli …
Nuorin poikamme, erityislapsemme täytti juuri neljä vuotta. Jotenkin tuo aika tuntuu todella pitkältä, mutta toisaalta sitten tunnen, kuin pojan syntymästä olisi edelleen kulunut vasta pieni hetki.