Neljäkymmentä täytettyäni huomasin hiljalleen minussa kehittyvän jotakin yllättävää. Stressi ei ole kadonnut elämästäni – mutta sen kohteet ja käsittelytapa vaihtuivat. Enää en jaksa käyttää energiaa asioihin, joihin ennen takerruin hampaat irvessä. Ehkä kyse on iästä, ehkä kokemuksesta, ehkä vain siitä, että elämä on opettanut valitsemaan taistelunsa vähän tarkemmin. Tässä asioita, joista en enää stressaa yli …










