Päivä jona maailma pysähtyi

Otsikko kuvaa aika hyvin näitä päiviä joita nyt eletään. Olo on ihan epätodellinen koko ajan. Johan me ollaan nähty aiemmin ainakin sikainfluenssa-epidemia ja sitten on ollut myös ainakin ebolaa muutamaankin otteeseen isommin jossain päin maailmaa, mutta ne eivät pysäyttäneet ihmisiä näin. En ole ikinä osannut ajatellakaan että oman elämän aikana vastaava tilanne tulisi, että joku tauti leviäisi ja pysäyttäisi kaiken. Se on sama kuin sodan pelko – sen tietää olevan arkea jossain päin maailmaa mutta sen ei usko tulevan osaksi omaa arkipäivää koskaan.

Kun tietoa koronaviruksesta alkoi levitä alkuvuodesta pikkuhiljaa, ei tätä olisi uskonut. Päivä päivältä kävi kuitenkin selvemmäksi että nyt on tosi kyseessä. Uutisissa usein suurennellaan asioita mutta nyt kun miettii, niin ei tällä kertaa ole kyllä liiaksi suurenneltu. Kumpa Suomen hallitus ja viranomaiset olisivat ottaneet uutiset tosissaan ja heti. Meille kerrottiin että ei ole hätää, virus ei todennäköisesti leviä tänne, ja riski on hyvin pieni. Sitten kun kävi toisin, sanottiinkin että ”tämä oli odotettavissa”. Nyt ei tiedetä enää mitä tehtäisiin ja tänään on varmaankin koko maa jännityksessä, mitä seuraavaksi. Testailut lopetettiin resurssien säästämiseksi vaikka ”niin hyvin” oltiin varauduttu. Eli oikeaa tietoa tartuntojen määrästä ei voi enää tietää.

Meidän perheessä on nyt varauduttu siihen, että kotona pysytään eikä liikuta mihinkään muuta kuin jos on pakko. Hätävaraa on jonkun verran kaapissa, mitä ruokaan tulee ja kipulääkkeitä sekä c-vitamiinia myös – sillä näillä pitäisi pärjätä jos uutisiin on uskominen :D. Me emme haluaisi päästää lapsia huomenna kouluun, mutta mitään uutta tietoa ei ole vielä, miten tästä jatketaan ja se todella hämmentää. Epätietoisuus on nyt pahin juttu. Toisaalta tauti ei pelota, koska meidän perheessä ollaan – tai kaikkien pitäisi olla – perusterveitä. Ja viranomaiset vakuuttavat että useammat sairastavat taudin lievänä. Voiko tällä tiedolla nyt sitten lohduttautua ja ottaa vastaan huoletta mitä tulevan pitää?

Nyt on jos jotakin kaapissa. Mahtaako kuitenkin mennä osa vanhaksi ennen kuin käytetään..

Itseäni vaivaa flunssa, ja silloin on suositeltu pysymään kotona yleisesti, mutta entäpä flunssaisen läheiset? Oireettomana voi käydä koulussa ja töissä – niinpä niin. Maailmalta tulvii tietoa siitä että koronavirusta voi levittää oireetonkin henkilö, mutta tätä ei oteta täällä tosissaan. Miksi ei? Asiantuntijoiden kommentti kaikkeen on vain se että ”ei ole tutkittua näyttöä”. No miten näin tuoreesta taudista voisi vielä olla! Eikö voisi uskoa viisaampia eli heitä, jotka ovat kauimmin koko maailmassa tällä hetkellä eläneet ja työskennelleet asian kanssa, eli kiinalaisia ja sen jälkeen italialaisia?

Se on juurikin näin, kuten meidän seinällä lukee. Tässä ja nyt, siinä on kaikki mitä on:)

Lapset ovat onneksi ottaneet asian toistaiseksi aika rennosti. Heillä on luotto siihen, että aikuiset hoitaa tilanteen oikein. Kumpikaan perheemme koululaisista ei ole vielä kertaakaan sanonut, että ei uskalla mennä kouluun – mikä on aika ihme, koska joka tuutista tulee korona-aiheisia tarinoita ja tietoa ihan koko ajan. Meidän arjessa luetaan nyt vuorotellen uutisia, ja nauretaan internetin korona meemeille. Kävi miten kävi niin toistaiseksi tilanne ei paljon hetkauta meidän arkea käytännössä, kun kotoa käsin onnistuu työtkin pääosin.

Tämä oli nyt tällainen nopea tsekkaus ajatuksiini tilanteesta. Aika paljon kuohuu pinnan alla, kun oman maalaisjärjen mukaan tartunnat Suomessa olisi voitu estää paljon tehokkaammin. Mutta, matkustelijoiden annettiin vaan olla (ilman oireita), ja sairastuneiden läheisten. Ei ollut tarvetta laittaa ketään karanteeniin. Missä on oikeasti maalaisjärki tästä touhusta?!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

.