Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Kalenteriin ilmestyy kohta uusi numero, some täyttyy lupauksista, tavoitteista ja “tänä vuonna kaikki muuttuu” -puheesta. Ja samalla moni meistä tuntee… ei pelkästään innostusta, vaan toisinaan myös ahdistusta.Sellaista hiljaista, painavaa tunnetta, jota on vaikea selittää.Miksi uuden vuoden pitäisi tuntua hyvältä, jos sisällä tuntuu lähinnä väsyneeltä? Uusi vuosi on joskus liiankin iso juttu Uusi vuosi on lupaus …
Uusi vuosi lähestyy, ja sen mukana tulee tuttu tunne. Pitäisi kai luvata jotain. Pitäisi ryhdistäytyä, liikkua enemmän, syödä paremmin, olla parempi versio itsestäni. Mutta tänä vuonna en aio luvata mitään. En siksi, että olisin luovuttanut, vaan siksi, että olen oppinut jotain. Lupaukset syntyvät usein väsymyksestä. Siitä, että haluaisimme olla jossain muualla kuin missä juuri nyt …
Mitähän kaikkea on tullut opittua, tehtyä – ja vähän sählättyäkin tänä vuonna. Olen kohta 42-vuotias, perheen äiti, ikuinen wannabe-yrittäjä ja jos jotain olen elämästä oivaltanut, niin sen, että elämä ei koskaan mene täysin niin kuin suunnittelee. Ja vaikka miten viisaana itseään pitääkin (ja ehkä toisetkin vähän pitää) niin silti virheitä tulee tehtyä, sellaisia joista viisastuu …
Oletko sinäkin kova lupailemaan asioita uudeksi vuodeksi? Ainakin itse olen. Lupailen joka vuosi asioita, itselleni, mutta harvoin pidän lupaukseni.