Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Ah, maanantai! Yleensä sitä vähän kammoksuu, mutta tämän monen viikon flunssakarusellin jälkeen voin sanoa sen ääneen: Maanantai, olet tänään tervetullut. Kaksi edellistä maanantaita olivat nimittäin kaikkea muuta kuin työviikon aloituksia. Mutta tänään? Tämä maanantai on toista maata. Lapsista jokainen on koulussa tai hoidossa! Joo, nenät vielä vähän niiskuttaa ja yskänpuuskia kuuluu, mutta ne tapahtuvat muualla …
Ihan kuten pikkulapsena, odotan edelleenkin rakettien näkemistä, herkuttelua, tinojen sulattelua ja tähtisadetikkuja. Siinä on jotain yhtä ihmeellistä kuin joulussa, eikö?
Havahduin tähän tosiasiaan pysähdyttyäni pohtimaan, miten iso meidän vanhimmasta lapsesta on jo tullut hänen hypättyään lukiomaailmaan. Ja tosiaan, olen ollut kotiäitinä ja tehnyt kotoa käsin töitä jo 16 vuoden ajan.
Halusin joskus lähihoitajaksi, mutta lopetin opinnot kesken kun hoitotyö ei tuntunut omalta. Nyt kun voisin jatkaa oppeja, se ei enää onnistukaan noin vain!