Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Isäni kuoli hiljattain. Vaikka olimme etäisiä suurimman osan elämästäni, poismenon äärellä mieli pysähtyy. Suru ei katso läheisyyden määrää, vaan se on monisävyinen, joskus ristiriitainenkin kokemus. Lapsena isä oli minulle tärkeä. Varhaisimmat muistoni hänestä ovat täynnä lämpöä ja huumoria. Muistan, kuinka hän oli tarkka kodistaan ja tavaroistaan – ja miten hän suuttui, kun minä ja veljeni …
Ajanviettoa metsissä samoillen ilman että kukaan tietää missä menen, huoletta. Kesäisiä päiviä lehmien kanssa pellolla, istuskellen kivellä ja lehmille jutellen. Jännät päivät heinäpellolla heinäpaaleja peräkärryyn lastaten ja välissä sain ajaa traktoria tai maasturia itse! Marja- ja sienimetsässä vuoden aikojen mukaan.. Majan rakentaminen metsään… Välillä sitä väkisinkin pysähtyy muistelemaan omaa lapsuuttaan, joka oli vapaa-ajan vieton suhteen …
Päätin kirjoittaa muistoistani lastenkotiajoilta, kun lapsuudenystävä noilta vuosilta otti taannoin yllättäen yhteyttä.