Lapsuuteni heinäkuut

Heinäkuu on kesän parasta aikaa. Heinäkuulla on minulle erityinen paikka sydämessä. Ei pelkästään siksi, että se on keskikesän kauneinta aikaa, vaan siksi, että se tuoksuu lapsuudelle – heinälle, bensalle, metsälle ja eväille keskellä peltoa. Kun moni muu suuntasi lomareissuille tai rannalle, meillä pakattiin mukaan mehukannut ja juustoleivät, vedettiin lippis syvälle päähän ja lähdettiin heinähommiin tai …

Äiti, jota kaipaan

Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti.  Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä vuosikymmenet ja aina äitienpäivän lähestyessä sekä isoina juhlapyhinä muistot tulvivat …

Muistoja lapsuudestani maatilalla

Ajanviettoa metsissä samoillen ilman että kukaan tietää missä menen, huoletta. Kesäisiä päiviä lehmien kanssa pellolla, istuskellen kivellä ja lehmille jutellen. Jännät päivät heinäpellolla heinäpaaleja peräkärryyn lastaten ja välissä sain ajaa traktoria tai maasturia itse! Marja- ja sienimetsässä vuoden aikojen mukaan.. Majan rakentaminen metsään… Välillä sitä väkisinkin pysähtyy muistelemaan omaa lapsuuttaan, joka oli vapaa-ajan vieton suhteen …