Olen 43-vuotias äiti, jonka viikon suurin ilonaihe on kaksi lihaskimppua hakkaamassa toisiaan elokuvassa.
Kun aikuinen tuli taloon ja miksi se tapahtui vasta nyt?
Olen elänyt pitkään vakaassa uskossa, että olen edelleen sama tyyppi kuin 18–20-vuotiaana. Sama tyyppi, joka valvoi aamuun asti väsymättä, teki rohkeita mutta epäröiviä valintoja, ja uskoi koko elämän olevan vasta oven raossa odottamassa.
Minäkö aikuinen?
Syntymäpäivän kynnyksellä sitä aina vähän pysähdyn miettimään, miten vanha nyt oikeastaan olenkaan. Varsinkin kun enää en voi sanoa itseäni edes kolmekymppiseksi, ja kohta ei voi puhua nelikymppisestäkään! Ihan kauheaa! No siis olen oikein sujut sen faktan kanssa että nelikymppisten ohi mentiin jo aiemmin, mutta viisikymppiä tuntuu jo aika vanhalta.. onneksi siihen on vielä aikaa! Missä …
Mitä oikein haluan tulevaisuudelta?
Kun päättämättömyys iskee ja mietin että tässäkö kaikki jo oli? Elämässä siis. Pähkäilyt todennäköisesti liittyvät mielessäni jonkinlaiseen 40-vuotiskriisiin, jonka olemassaolon olen koittanut kiistää ja väistää. Olen ollut aina sellainen tulevaisuudessa eläjä, joka haaveilee miten asiat ovat aina paremmin siellä tulevaisuudessa jossakin, missä on enemmän vapaata, yhteistä aikaa, rahaa, matkoja, materiaa ja kaikenlaista. Samalla tästä hetkestä …
Minne arjen hauskuus häviää aikuisena?
Lapsuuden muistot esimerkiksi lomamatkoista, huvipuistopäivistä, teltta- ja kalastusretkistä kesällä.. Muistatko miten jännää ja hauskaa silloin oli?