Kun oravat juoksevat talvella aidalla ja leikkivät lumessa, minä pyörin ympyrää sisällä, hoitaen sairaita lapsia ja yritän selvitä arjen kaaoksesta ilman unta.
Kun kaikki on epävarmaa, mutta silti niin selvää
Meille elämä ei ole koskaan ollut aivan sitä, mitä ennustettavaksi kutsutaan. Kun pienin lapsistamme syntyi, emme osanneet aavistaakaan, että hänen matkansa maailmassa tulisi olemaan näin ainutlaatuinen. Harvinaissairaus on tuonut mukanaan epävarmuutta, kysymyksiä, ja huolta huolen perään mutta samaan aikaan elämä on opettanut meille enemmän kuin ehkäpä mikään muu haaste aiemmin – erityisesti sen, että epävarmuuden …
Toinen maanantai putkeen 1h unilla – miljonäärimentaliteettiäkö tämä?
Hyvää maanantaita! Tai siis, niin hyvää kuin yhdellä tunnilla unta nyt voi olla. Tässä sitä taas ollaan: toinen viikko peräkkäin, kun aloitan arjen sellaisella unen määrällä, jolla voisin yhtä hyvin ilmoittautua yövalvojaksi jonnekin? Meillä vaan jatkuu ihmesairastelut jo ties monettako kuukautta.. ihmeiden ihme kaiken keskellä on, että olen itse terve juuri nyt. Jos joku olisi …
Kun yhteys omaan lapseen ei ollut itsestäänselvyys
Kun lapsi ei katso silmiin, viihdy sylissä tai hae läheisyyttä. Äitinä ja vanhempana voin todeta sydämeni murtuneen moneen kertaan yrittäessäni hyväksyä, että kaikki ei tässäkään asiassa aina mene erityisen ja kehitysvammaisen lapsen kanssa kuten luonnostaan yleensä menee. Äitinä olo on täynnä tunteita, joita ei aina osaa sanoiksi pukea. Mutta yksi tunne, joka repi sydäntäni nuorimman …
Kaikki kysyy, miten oikein jaksan?
Kysyn vaan, onko muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jatkaa eteenpäin? Elämässä yleensäkään? Jos jumittuu paikalleen ja tyytyy siihen, mitä on ja uppoaa itsesääliin, eihän elämä etene enää ja ilo katoaa, vai mitä? Minulta kysytään usein, miten jaksan. Ehkä siksi että erityislapsen vanhemmuus on rankkaa, toisinaan erityislapsiperheen arki on sitä meille kaikille perheessämme. Useinkaan en nuku täysiä …
Suurin pelkoni kehitysvammaisen lapsen äitinä
Pitäessäni poikaani sylissä, tunnen, kuinka hän painautuu pehmeästi minua vasten. Hänen pienet käsivartensa kietoutuvat omiini kiinni, ja sydämeni täyttyy lämmöstä ja rakkaudesta. Kaikki on nyt juuri hyvin. Hänen naurunsa kaikuu kotimme seinillä ja hymynsä valaisee päivän, ja elämä tuntuu kevyeltä, ainakin hetkittäin. Mutta äitinä tiedostan jatkuvasti myös sen, että tämä hetki on ohikiitävä. Pysähdyn usein …
Yhden tunnin yöunilla uuteen viikkoon!
Johan pääsin hehkuttamasta, kuinka joululoman jälkeen mukava tavallinen arki on täällä ja päivisin olen saanut rauhoittua työn ääreen ja hiljalleen unirytmikin palautuu koko perheelle.. No mitä vielä! Odotin kovasti tätä alkavaa viikkoa syntymäpäiväni jälkeen, tänään kun alkoi sisällöntuottajan koulutuskin, johon hain syksyllä ja kaikenlaista uuden vuoden suunnittelua on listalla töihin liittyen. En muista milloin viimeksi …
42-vuotta mittarissa!
Tänään tuli mittariin 42 vuotta eli numero, joka kuulemma on vastaus kaikkeen. Ehkä se pitää jopa paikkansa, koska juuri nyt aidosti tuntuu siltä, että se mikä on mennyt, on kaikki elämänkokemusta, seikkailua sekä viisastumista ja edessä on kaikki mahdollista! Ikä on vain numero, mutta uteliaisuus pitää mielen aina nuorena. Tiesitkö, että olen ollut aina super …
Kun lapsella on harvinainen diagnoosi
”Tällaisesta en ole ikinä kuullutkaan.” on yleisin ensimmäisenä kuulemani lause lääkärillä, sairaanhoitajan vastaanotolla tai missä vaan poikamme kanssa täytyy asioida. Olemme joutuneet ravaamaan lääkäripäivystyksessä viime vuoden loppupuolella useammin kuin koskaan jatkuvien sairastelujen kanssa, ja toisinaan hämmentää ja ärsyttääkin tämä sama lause. Jep, no ei kukaan muukaan ole koskaan kuullut vastaavasta sairaudesta. Lähes kaikki terveyskeskuslääkäreistä toteavat …
Äiti on vähän väsynyt
Lomaa on vielä reilu viikko, ja arki pitäisi aloittaa kohta. Olen niin väsynyt, että kahvinkeitin tuntuu olevan ainoa asia, joka saa minut toimimaan.. no ei oikeastaan sekään.
Nippa nappa onnistunut joulu
Viikkoa ennen joulua olin juuri alkamassa tarttua kaikkeen siihen, mitä oli vielä tekemättä. Lahjat eivät olleet vielä paketointia vaille valmiita – ne nimittäin puuttuivat kokonaan. Olin lykännyt jouluostoksia viimeiseen asti, sillä tiesin, että kyllä sen vielä ehtii. Kurkkuni oli alkanut tuntua karhealta. Ajattelin, että ehkä kyse on vain väsymyksestä tai jostain pikkuvaivasta, pikku vilustuminen ehkä, …
Joulukuun eka – unelmia kohti
Voisin melkein väittää, että jotain erityistä tapahtuu, kun käännän kalenterin joulukuulle. Ilmassa on hiljaista odotusta ja lämpöä, vaikka ulkona on pimeää ja kylmää. Tähän aikaan vuodesta tuntuu aina luontevalta pysähtyä hetkeksi miettimään, miten pitkälle olen tullut tänä vuonna ja yleisesti, ja mitä kaikkea haluan tulevaisuudelta. Joulukuun alku herättää itsessäni usein unelmointivaihteen. Muistan, kuinka lapsena joulukuun …