Olen itse sellainen luonnonoikku että teen töitä missä vain metelissä ja itseäni ei haittaa, vaikka ympärillä elämä tapahtuu. Jos olisin toisenlainen, en varmaankaan olisi valinnut koskaan tätä tietä.
Kun äidinkin piti lopulta pysähtyä
Istun tässä päivystyksen odotusaulassa, ympärilläni muiden vaimeita yskähdyksiä ja hiljaista puheensorinaa. Herättyäni tänään tunsin kuinka elefantti olisi istunut rintakehällän. Tunsin, kuin hengittäisin super tiukan korsetin läpi, joka puristi yhtäaikaa joka puolelta – ilmaa kyllä tuli, mutta ei niin kuin pitäisi. Yritin rentoutua aamukahvin voimin mutta hiki puski läpi koko kehon ja vessassa katsoessani peiliin näin …
Kuin orava talvella, juoksen mutta en ehdi perille
Kun oravat juoksevat talvella aidalla ja leikkivät lumessa, minä pyörin ympyrää sisällä, hoitaen sairaita lapsia ja yritän selvitä arjen kaaoksesta ilman unta.
Mitkä ovat minun värini?
Olen aina pähkäillyt itselleni oikeita värejä pukeutumisesta hiusten väriin ja meikkiin. En siis todellakaan ole mikään muodin seuraaja, en meikkaa joka päivä tai mieti viimeisen päälle mitä puen ja millaista tyyliä tai merkkiä ovat vaatteet, joita hankin (juoksen eniten tarjousten perässä). Mutta siis kysymys, kylmää vai lämminta vai täysin neutraalia päälle ja hiuksiin? Tämä on …
Kun kaikki on epävarmaa, mutta silti niin selvää
Meille elämä ei ole koskaan ollut aivan sitä, mitä ennustettavaksi kutsutaan. Kun pienin lapsistamme syntyi, emme osanneet aavistaakaan, että hänen matkansa maailmassa tulisi olemaan näin ainutlaatuinen. Harvinaissairaus on tuonut mukanaan epävarmuutta, kysymyksiä, ja huolta huolen perään mutta samaan aikaan elämä on opettanut meille enemmän kuin ehkäpä mikään muu haaste aiemmin – erityisesti sen, että epävarmuuden …
Toinen maanantai putkeen 1h unilla – miljonäärimentaliteettiäkö tämä?
Hyvää maanantaita! Tai siis, niin hyvää kuin yhdellä tunnilla unta nyt voi olla. Tässä sitä taas ollaan: toinen viikko peräkkäin, kun aloitan arjen sellaisella unen määrällä, jolla voisin yhtä hyvin ilmoittautua yövalvojaksi jonnekin? Meillä vaan jatkuu ihmesairastelut jo ties monettako kuukautta.. ihmeiden ihme kaiken keskellä on, että olen itse terve juuri nyt. Jos joku olisi …
Sisällöntuottajan koulutus alkoi!
On virkistävää kehittää omaa osaamistaan aika ajoin, vaikka kuinka arki väsyttäisi ja maalaisjärki jollain tavalla sanoisi ettei kannata kasata tehtäviä ja vastuita yhtään enempää. Hain sisällöntuottajan koulutukseen ensinnäkin siksi, että en ollut törmännyt tällaiseen koulutukseen aiemmin. Oli ihan uutta itselleni, että voisin päästä opiskelemaan yhden koulutuksen sisällä syvällisemmin kaikkea sitä, mitä teen työkseni. Olen hankkinut …
Kun yhteys omaan lapseen ei ollut itsestäänselvyys
Kun lapsi ei katso silmiin, viihdy sylissä tai hae läheisyyttä. Äitinä ja vanhempana voin todeta sydämeni murtuneen moneen kertaan yrittäessäni hyväksyä, että kaikki ei tässäkään asiassa aina mene erityisen ja kehitysvammaisen lapsen kanssa kuten luonnostaan yleensä menee. Äitinä olo on täynnä tunteita, joita ei aina osaa sanoiksi pukea. Mutta yksi tunne, joka repi sydäntäni nuorimman …
Meidän koti kuvina
Meidän kotia tässä kuvina – ainakin melkein kokonaan, kuten se kauneimmillaan on. Normiarkena lelut, pyykit, tiskit ja kaiken maailman tavarat koristavat kauniisti tätä meidän 60-luvun osittain remontoitua taloa, eikä minkään siivouksen lopputulos kestä kauaa, mutta se kai kuuluu lapsiperhearkeen. Tässä ilman pidempiä selityksiä kuvablogina kotiamme! Meillä ei taida olla mitään tietynlaista sisustustyyliä, tai emme fanita …
Kaikki kysyy, miten oikein jaksan?
Kysyn vaan, onko muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jatkaa eteenpäin? Elämässä yleensäkään? Jos jumittuu paikalleen ja tyytyy siihen, mitä on ja uppoaa itsesääliin, eihän elämä etene enää ja ilo katoaa, vai mitä? Minulta kysytään usein, miten jaksan. Ehkä siksi että erityislapsen vanhemmuus on rankkaa, toisinaan erityislapsiperheen arki on sitä meille kaikille perheessämme. Useinkaan en nuku täysiä …
Suurin pelkoni kehitysvammaisen lapsen äitinä
Pitäessäni poikaani sylissä, tunnen, kuinka hän painautuu pehmeästi minua vasten. Hänen pienet käsivartensa kietoutuvat omiini kiinni, ja sydämeni täyttyy lämmöstä ja rakkaudesta. Kaikki on nyt juuri hyvin. Hänen naurunsa kaikuu kotimme seinillä ja hymynsä valaisee päivän, ja elämä tuntuu kevyeltä, ainakin hetkittäin. Mutta äitinä tiedostan jatkuvasti myös sen, että tämä hetki on ohikiitävä. Pysähdyn usein …
Yhden tunnin yöunilla uuteen viikkoon!
Johan pääsin hehkuttamasta, kuinka joululoman jälkeen mukava tavallinen arki on täällä ja päivisin olen saanut rauhoittua työn ääreen ja hiljalleen unirytmikin palautuu koko perheelle.. No mitä vielä! Odotin kovasti tätä alkavaa viikkoa syntymäpäiväni jälkeen, tänään kun alkoi sisällöntuottajan koulutuskin, johon hain syksyllä ja kaikenlaista uuden vuoden suunnittelua on listalla töihin liittyen. En muista milloin viimeksi …