Pysähdyin pohtimaan aikaa ennen lapsia nyt vanhemman pojan täytettyä juuri 14 vuotta. Mihin aika kului silloin kaksikymppisenä? Mikä on käytännössä eri tavalla nyt? Löysin viisi kohtaa jotka pätevät aika varmaan kaikkiin lapsiperheisiin ja heidän tavalliseen arkeen. Suhtaudu huumorilla. 🙂
Vanhemmuus – tunnusmerkit
- Vessarauhaa ei ole enää
Turha luulo! Vessassa ei edes saa olla enää rauhassa, vaan heti on joku mukana asioimassa, joko keskustellen päivän polttavista aiheista joita ei voi hoitaa parin minuutin päästä tai huutamassa omaa vessavuoroaan. Jos onnistutkin livahtamaan vessaan ja lukitsemaan oven, pian joku roikkuu kahvassa huutaen, miksi ovi on lukossa! - Kaikki muukin yksityisyys on mennyttä
Lasten kuulo on todellakin valikoiva. Yritäpä puhua ”aikuisten asioita” rauhassa. Vaikka puhuisit miten hiljaa, kohta kuuluu ”AI MITÄ?!” toisesta huoneesta. Sitten kun puhutaan lapsen asioista, on tiedostaminen tauolla jossakin. - Kaikki mielipiteesi kyseenalaistetaan
Oma mielipiteesi ja makusi mitä tulee ruokiin tai vaatteisiin, ei enää päde. Kun teet ”hyvää” ruokaa, se todennäköisesti on pahaa jonkun mielestä. Kun ostat kivoja vaatteita lapsellesi, ne ovat joko väärän värisiä tai niissä on väärä teksti (tai ei saisi olla tekstiä)! - Siisti koti on enää haaveunta
Okei, no jos jaksat olla siivoamassa ihan KOKO AJAN niin koti voi kiiltääkin, mutta muussa tapauksessa joku sotkee sitä mukaa kun siivoat. Se on turhauttavaa, mutta siihen tottuu. - Omaa aikaa ei ole enää
Tai voithan vaihtaa vapaalle jos lapsenhoidon saa järjestymään, mutta onko se todella omaa aikaa? Lapset pyörivät tavalla tai toisella mielessä sitä enemmän, mitä kauempana heistä on! Ja se on hyvä asia, mutta vain itsensä ajattelu, se on mahdotonta.
Allekirjoitatko samat kohdat? Osa näistä ilmiöistä vähenee sitä mukaa kun lapset kasvaa, mutta muutama voimistuu. Mitäs sitten kun lapset ovat aikuisia?
Ajatus aiheesta “Mitä kukaan ei kertonut vanhemmuudesta”