Skip to content

Heidi Halonen | Digiäidin elämää etätyön, kodin ja perheen pyörteissä

Mistä tietää olevansa vanha?

Itsetutkistelua paljon tehtyäni olen usein pohtinut tätä pysäyttämätöntä vanhenemista ja sitä, miten aika muuttaa ihmistä. Ehkäpä se sellainen ’perus’ persoonallisuus ei koskaan, ajankaan myötä meissä muutu, mutta asenteet ja käyttäytyminen sekä kiinnostuneisuus asioihin taitaa muuttua.

Olen huomannut vanhuksiksi iältään luokiteltavista henkilöistä, että toisinaan ihmiset muuttuvat leppoisammiksi vanhana, tai sitten päinvastoin ne ”huonot” persoonallisuuden piirteet vaan vahvistuvat. Onkohan tässä huomiossa perää?

Omalla kohdallani vanheneminen näkyy ja tuntuu muutamissa arkisissa asioissa sekä selkeästi mielenkiinnon kohteiden muuttumisessa, kun vertaa tilannetta nuoruuteen jonka määrittelen tässä olemaan nyt suurin piirtein sitä aikaa, ennen kuin olin 30-vuotias.

Näistä asioista päättelen tulleeni vanhaksi

  1. En jaksa enää valvoa pitkään, kuten nuorena jaksoin. Vaikka 23-30-vuotiaana oli jo lapsiakin, niin sitä jaksoi valvoa hyvinkin pitkään. Enää ei sitten millään..
  2. En jaksa tai osaa enää hötkyillä niin paljon maailman menosta tai siitä vaikkapa, mitähän muut minusta miettii. Se on yhdentekevää aika pitkälti!
  3. Tiedonnälkä on kasvanut. Uutisia pitää nykyään lukea ja pohtia yhdessä miehen kanssa joka päivä. Todellakaan ei alle 30-vuotiaana vielä hirveästi napannut. En sentään katso kuitenkaan telkkarista uutisia vielä joka ilta!:D
  4. Politiikka! Apua oikeasti joku on vinksahtanut päässäni koska tämä kiinnostaa. Eduskunnan istuntoja on kiva kuunnella, ne ovat oikeasti viihdettä välillä!🤪
  5. Opiskelu innostaa, ja voisin opiskella vaikka miksi jos se olisi mahdollista. Nuorena se ei napannut, eikä minulla ollut hajua mikä itseä kiinnostaisi.
  6. Kirjat ja kirjoittaminen kiinnostaa. Jos alan lukea romaania, niin enää en hyppää suoraan loppusivulle selvittämään, miten tarinassa käy!

Moni edellisistä seikoista voi toki mennä myös sen piikkiin, että elämä ja työt ovat vaan koulineet, ja muuttaneet itseä. Näinhän se elämä tekee.

MUTTA, kun avaan suuni aika usein nykyään ja aloitan sen sanoilla ’sillon kun mää olin nuori…’ tai ’ennen vanhaan…’ niin ei voi enää erehtyä. Olen vanha😵.
Oliko 80-90-luku ennen vanhaan??!! Vai tuleeko ihmisestä siinä kohtaa vanha, kun ensimmäisestä lapsesta tulee teini?

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *